United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kului tunnin aikaa, eikä mikään vielä osoittanut varkaiden lähenemistä. Fredrikille, jonka vähinkin rapsahdus pani vapisemaan, oli tämä tunti kauhean tuskallista.
Kun oksa on pienennetty, kopeloi hän jalallaan esiin uuden, nostaa sitä jalkoterällään ja tarttuu siihen kumartumatta, jatkaen niin tunti tunnilta samassa tahdissa. Kasvojen ilme on hajanainen, katse harhailee ulos avaruuteen, niinkuin näkemisellä ei olisi mitään tekemistä työn kanssa. Hän on melkein sokea.
Olipa tarkempaa ajanmääritystä varten vielä vuorokausikin jaettu 24 tuntiin, tunti 60 minuuttiin sekä minuutti 60 sekuntiin, ja tämä jako on, niinkuin tiedämme, kaldealaisten perintönä säilynyt tähän päivään asti.
Tunti tunnin jälkeen kului. Yön hämärä hävisi ja päivänkoiton kylmää koittoa seurasi kirkas päiväpaiste; mutta poika nukkui yhtä sikeästi, Henki oli kuitenkin vironnut raskaasta horrostilastaan ja alkoi epämääräistä vaikutustansa. Tunnettuja ja tuntemattomia kuvia kiiti sielun ohitse.
Scrooge makasi tässä tilassa, siksi kuin kello oli edennyt kolme neljännestä vielä, jolloin hän yhtäkkiä muisti, että haamu oli ennustanut hänelle vieraita, kun kello löi yksi. Hän päätti olla valveilla, kunnes nykyinen tunti oli tullut täyteen; ja siihen katsoen, että hänen oli yhtä vaikea mennä nukuksiin, kuin taivaasen, oli tämä ehkä kaikkein viisain päätös, jonka hän voi tehdä.
He koettivat voittaa aikaa eivätkä näyttäneet itseään, ett'eivät preussiläiset tietäisi kuinka suuri voima heillä oli vastassaan. Vieläkin tunti kului. Eräs kersantti tuli ilmoittamaan, että ulkona oli enää ainoastaan kaksi tai kolme miestä. Upseeri katsoi kelloaan ja mutisi: "Puoli kolme; meidän täytyy siis kestää neljä tuntia."
Lydia meni kamariinsa ja paiskasi oven lukkoon. Tunti tunnilta kului, iltanen syötiin, ja aina vaan Annaa ei kuulunut. "Olkoon hän vaikka hitossa", mutisi Lydia ja meni maata. Puolen yön aikana hän havahti. Ovi oli au'ennut ja hän luuli Annan hiipineen huoneesen. Mutta kukas olikaan tulija! Tällä välin tapahtui tuttavillemme kaupungissa yhtä ja toista.
Ennenkuin tunti oli loppunut, oli Friedrich lukunsa päättänyt ja löi tyytyväisenä kirjan kiinni. "Kuule, Georg", sanoi hän, "niin loistavasti kuin eilen opin läksyni, isän minua kuulustellessa, en ole vielä koskaan osannut. Olisin suonut, että olisit ollut siellä näkemässä kuinka hän minua palkitsi." "Kerrohan kuitenkin", kehotti Georg. "No, kerron sen kyllä piankin", rupatteli poika.
Mutta tullessaan ei kuitenkaan unohdettu jättämättä suksiaan ja keikkojaan lähtevään asemaan. Ja taas kun tunti oli mennyt ja lupa tullut lähteä, niin silloin kirkastui kaikkien kasvot, usahtivat kuni pulmuset pälvestä ja yksi humahdus kuului kuin olivat ulkona ja yksi huokasu vaan, niin taas näkyi lettinään hilpeitä nuorukaisia luistavan alas mäkeen kuni tuulispään ajamina.
Vahvistettuansa vielä leiriä siihen kuletetuilla puunrungoilla ja oksilla, asetti hän kaksi vahtia, joita vaihetettiin joka tunti, perämiehen lähetti hän tiedustelemaan. Uuden Hollannin eläinkunta.