Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Hän myöntelee hyväntahtoisesti ja tunnustaa oikeaksi ehdotukseni, että hänen pitäisi hankkia pyöräkapineita: kuulia, puolapuita, venttiilivehkeitä, muttereita ja sen semmoisia siitä voisi tulla hyvä affääri näin valtatien varrella, varsinkin jos hän vielä panisi ilmoitustaulun maantien viereen.
Minusta tuntuu kuin sinulla olisi selvä taipumus fonetiikkaan". Niin puheli ylimääräinen professori pikku-veljelle. "Ei, ei", vastasi pikku-veli, "en luule että minusta on kielimieheksi. Pelkään ettei minusta ole mihinkään". Pikku-veljen silmissä oli kovin surumielinen ilme. Hän ei kehdannut tunnustaa, kuinka kipeästi hän kaipasi metsiään, joissa sinipiiat karkeloivat.
Näytti aivan kuin kahviastia pöydällä olisi liikkunut! Kamarin ovi oli kiinni, mutta tuntui kuin kamarissa olisi liikuttu ja tehty nukeille pahaa. Hän aivan odotti, että ovi aukeaa ja siltä joku syöksyy etuhuoneeseen. Silmiään räpäyttämättä tuijotti hän kamarin oven lukkoon odottaen milloin se rapsahtaa. Kuin rukoillen toivoi hän äidin tulevaksi heti. Hän tunnustaa äidille kaikki.
Inger-Johanna on onnellinen, kun ei hänellä ole muuta ajateltavaa! huokasi hän kirjettä lukiessaan. ... "Ja sinunkin, Thinka, pitäisi puolestasi, katsella ympärillesi ja toimia jotain alallasi, johon kerran olet antautunut; ja sielläkin olisi paljo tekemistä. Täytyyhän tunnustaa, että seuraelämän tehtävänä on tapojen sievistyttäminen ja taisteleminen raakuutta vastaan, niinkuin täti aina sanoo.
"Täällä on yksi vielä, joka rukoilee puolestansa", sanoi hän ja ojensi lasta isälle. "Nyt olemme vihityt", lisäsi hän matalalla äänellä, "etkö siis tahdo tunnustaa tyttäresi poikaa?" Gunnar otti lapsen sanaakaan sanomatta, otti sen vaan syliinsä ja katseli sen kasvoja. Pian vieri suuria kyyneleitä Gunnarin kasvoja myöten.
»Mutta rakas pikku Lettaseni, miten voit edes ajatellakaan ». »Parempi on tunnustaa se suoraan, Jakob, sinä et ole kaikkina näinä päivinä ollenkaan ajatellut minua!» Hän kääntyi kylmästi pois Jakobista, joka koetti häntä pidättää. »Minäkö en olisi sinua ajatellut minä?» Hän koetti taas sulkea hänet syliinsä. »Elä koske minuun, Jakob, anna minun olla... Olen niin pettynyt, niin syvästi pettynyt!
Virallisesti hän tunnustaa järjen ylivallan ja suree, ettei se läheskään aina ole vallalla hänen yksityisessä elämässään; samalla hänellä on hämärä aavistus siitä, että järki on paljon muuta kuin itsekkäästi laskeva ja omaa etua katsova neuvokkuus.
"Mutta", kysyi eräs nuorista mestisistä, "mintähden et nai korkeasukuista, hispanialasta naista?" "Minä saman verran ylönkatson kuin vihaan tätä kansaa", vastasi André Certa, joka ei tahtonut tunnustaa, että useat korkeasukuiset perheet, joiden tuttavuuteen hän oli pyrkinyt, olivat häpeällisellä tavalla käskeneet häntä pois.
Mutta ei tahtonut Panu muiden kuullen mitään omaksi syykseen myöntää eikä omaa heikkouttaan tunnustaa. Ja hän sanoi Ilpolle: Herkeä noita ruikuttelemasta. Tiesin, mitä tein ... kun olisit sinäkin tehtäväsi tehnyt. Enhän arvannut tulen keskestä elävänä pääsevän. Et arvannut, kun saamaton olet, vaikka aina hoppuat ja hätiköit. Kun käskenet, niin vieläkin koetan ... vaikka oma henkeni menköön.
HOPPULAINEN. Tunnusta syntisi, Penttula, saat puolet anteeksi. NIILO. Tunnusta, niin hellitän kohta. PENTTULA. Säästä henkeäni, ole armollinen! NIILO. Tahdotko tunnustaa? PENTTULA. Kaikki, jos vaan säästät henkeäni. NIILO. Mistä sait rahat? PENTTULA. Oi, voi! Päästä ensin. Ooh, sinä kuristat minun Minä minä ne otin isäsi kaapista. KIRKKOV
Päivän Sana
Muut Etsivät