Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
MARGARETA. Tämä kantakoon siis murhettanne, muistaissanne kuvaa toisesta Numantiasta. KARIN. Mutta kiivaasti liehtoo rintanne, mun isäni. Te voitte pahoin! CONON. Ooh ei vaaraa! Tunnenpa vaan kuuman janon ja joisin vaihka verta, Moskoviitan verta. Taluta minua, likka, tuonne lähteelle; hämmentäähän näköäni verinen, verinen hämärä. Ah olisin nyt kymmenen vuotta nuorempi! Osota minulle polku.
Minä olen aivan yhtä täyteläinen, kuin muutkin tähkät, sanoi se, ja olenpa sen lisäksi niitä paljo kauniimpi; kukkani ovat ihanat kuin omenapuun kukat; tuskinpa löytyy somempaa kasvia, kuin minä olen; vai tunnetko, halava vanhus, todella ketään kauniimpaa? Halava nyökytti päätään ikäänkuin sanoakseen: tunnenpa kylläkin! Mutta tattari kohentelihe pelkästä ylpeydestä ja sanoi: Halava tuhmuri!
Ja katsokaat, tytöt, ettei puutu pojilta olvi siellä ulkona. No, Jaakko, mille tuntuu sulle tämä päivä? JAAKKO. Hääpäiväksi se tuntuu, isäntä; mieleni iloitsee. KARRI. Ja aina toki sama vakaa mies. Mutta tunnenpa luontos. Tämän karhean kamaran alla asuu toista kuin luulis. Mutta minä sanon sinulle: syy on sinulla iloita, saatpa oivan vaimon. JAAKKO. Minä toivon niin. KARRI. Oivan vaimon!
Oi! muistan sen vielä hyvin, suuret kyyneleet vierivät hänen poskillensa. Hänen kätensä olivat ristissä ja hän näytti rukoilevan minun puolestani. Katsos! juuri niinkuin nytkin. Tunnenpa itseni vallan liikutetuksi ... tuo on niin omituista!" "Omituista tosiaan", Magdalena sanoi; "Vaan epäilemättä hän on meidät huomannut. Kas nyt hän menee takaisin kirkkoon."
PEKKA. Kyllä minä suostun sopimaan. PERTTI. Niin mitäshän siitä sitte muuta kuin ryypättiin! Tunnenpa että viina on mennyt päähän. Pitää lähteä täältä pois ennenkuin ihmiset näkevät. PERTTI (katsellen Pekan jälkeen). Pekka hoi!
»Tom Lewisin asioimistossa, Royale-kadun varrella... Sen paholaisen englantilaisen kautta voitte saada, mitä tahansa... Minun kunniaristini maksoi kymmenen tuhatta frangia... Suuri nauha olisi maksanut viisitoista tuhatta... Ja tunnenpa erään, joka sen summan maksoi... Arvatkaas kuka?... Biscarat, se tunnettu tukankähertäjä Capucines'in bulevardin varrella... Niin, hyvä Méraut, sen salaisuuden tuntee koko Pariisi... Menkäähän Biscaratin luo, niin saatte nähdä sen suuren salongin perällä, missä hän kolmenkymmenen apulaisensa kanssa näyttelee mahdottoman suurta valokuvaakin itsestänsä Figarona, partaveitsi kädessä ja suurkomentajan nauha olkapään yli sidottuna.
Hän vastasi minulle: "myönnän kyllä, ett'en ole semmoinen kuin minun pitäisi oleman ... minä toivoisin olevani toisellainen, mutta tunnenpa sydämmessäni niin vähän rauhaa ja onnea, että väliin en voi hallita itseäni.
"Tunnenpa kummallisen väristyksen käyvän lävitseni joka kerta, kun minun viimeisinä viikkoina myöhempään illalla on täytynyt kulkea jotakin Tukholman kaukaisempaa katua", sanoi Pertti Månsson. "Mutta eipä sitä todellakaan sovi ihmetellä, kun muistelee mitä kauheita murhatöitä täällä tehdään melkein joka yö, ja kuinka yleinen turvallisuus on huonosti suojeltu".
EERO. Syökäät lihaa, pojat. Juhani, syö härjänlihaa. JUHANI. Syö itse! TIMO. Minua ei miellytä tämä härkien lihavuus, ei sitä vastenkaan. SIMEONI. Tunnenpa väristyksen syntisessä ruumiissani, koska heitän silmäni tuonne pataan. TIMO. Söisinkö enää koskaan tuoretta lihaa? Pois se! JUHANI. Niellä kymmenen naulaa härjästä makoonsa. Kymmenen naulaa! Suttahan se muistuttaa.
"Kyllä kiittämätön olisinkin, jollen tyytyisi! Tunnenpa itseni niin onnelliseksi tällä haavaa, ett'en suinkaan hennoisi apua anovalta mitään kieltää, jos vain suinkin hänen toivoansa saattaisin täyttää" "Kumma, että tuommoinen miete juuri johtui mieleesi". "Hm niinpä ne ajatukset lentävät. Mutta arvaappas, mikä nyt päähäni pisti?" "No mikä? "Että lähtisimme katsomaan apilaniittyjä.
Päivän Sana
Muut Etsivät