Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kevyesti hypiskellen kulki Jeanne edellä, potkaisten kiviä pyörimään, ja kumartui pelkäämättä katsomaan alas kuiluihin. Julien seurasi jäljessä hiukan hengästyneenä ja tuijottaen maahan huimausta peläten. Yht'äkkiä tulvahti päivän valo heidän ylitsensä. Heistä tuntui kuin he olisivat tulleet ulos helvetistä.
Hän oli noutanut ja tuonut heille kahvia ja istuutunut tuohon Laurin pöydän päähän. »Mikä kirja se on, jota sinä luet?» oli hän kysynyt. »Et taida sinä tämmöisistä kirjoista välittää.» »Miksi sinä niin sanot?» oli Hagman sanonut, vähän moittien. Mutta ei hänkään sitten sanonut, mikä kirja se oli. Oli jo melkein pimeä tuvassa. Isosta uunista tulvahti vastaan suloista lämmintä.
Ilon tunne tulvahti läpi hänen ruumiinsa, ponnahdus kohti uutta onnea, joka nyt puhkesi ilmoille. Silmänräpäyksessä tunsi hän olevansa vapautettu, rauhoitettu ja onnellinen, onnellisempi kuin koskaan ennen oli ollut. Hänen sydämensä, hänen ruumiinsa sai uutta eloa: hän tunsi olevansa äiti! Hän tahtoi nähdä lapsensa. Sillä ei ollut hiuksia, eikä kynsiä, sillä se oli syntynyt liian aikaiseen.
Sillä hänen tarvitsi vaikka vaan vahingossakin sattua sanomaan jotakin toista herraa hyvännäköseksi, niin häntä vastaan heti tulvahti jokataholta aivankuin hyökyaalto vakuutuksia, että todella sen kauniimpaa ja siistimpää ja hienompaa herraa ei ole koko maailmassa, että sanalla sanoen tuo Martan mainitsema herra on jotakin suurenmoista!
Sekin katsoi häneen kysyen, ihmetellen, ja sitte siitä tulvahti sellainen kimppu kirkkaita, säihkyviä säteitä, että kaikki muu soentui hänen ympärillään ja veri syöksähti jälleen kuumottaen poskille. »Hyvästi!» Hän kohotti koko tyttöparvelle yhteisesti hattuaan ja kääntyi selin. Nuoriso hajausi kukin suunnalleen. »Enkä mä sinusta eroais, en eroais!»
Eräällä lähettiläsratsastuksella ovat hänet ampuneet Marmontin osaston krenatöörit.» Boleslav tunsi, kuinka kuuma verivirta tulvahti hänen päähänsä. Hänen elämänsä vaikeimmat ja uljaimmat hetket tulivat ilmielävänä hänen sielunsa silmien eteen. »Se on erehdys», huudahti hän, »luutnantti Baumgart joutui pahoin haavotettuna vihollisten käsiin, mutta pääsi sieltä hengissä.»
Kauvan hän sitä katseli, koetti jankata sanoja, mutta ei niistä tullut kokoa. Mutta viimein tulvahti rintaan hyvä mieli ja toverilleen huudahti: »Oikein ruotsalainen. Oi, oi, oikein ruotsalaisen todistuksen antoi. Ilmankos se niin... Kyllä sen näki, että hyvän se antaa... Ei olisi uskonut, että se niin hyvän. Oikein ruotsalainen.» »Sentähden kai se maksoikin niin paljon», keskeytti toveri.
Lauri tarttui häntä käsipuoleen ja veti metsäpolulle, joka vei pappilan hevoshaan läpi, pysähtyi yht'äkkiä hänen eteensä ja kysyi: Antero, oletko koskaan rakastanut? Antero oli, samassa kun he kääntyivät maantieltä metsään, ajatellut, voisiko hän ehkä puhua Laurille Naimista, ja lämmin, miellyttävä myötätuntoisuuden virta tulvahti hänen sydämestään kaikkiin hänen jäseniinsä.
Tämän tehtyänsä meni hän rauhallisena akkunan luo ja avasi sen, jolloin päivän valo tulvahti esteittä sisään kuin vesivyöry sulun avattua. »Oi, kuinka ihanaa!» huudahti hän ja istahti sitten sängyn laidalle rakastajansa viereen. Ja nyt hän nauroi ja ilakoi ihastuneena siitä, että sai olla maalla näin kauniina päivänä, jolloin voitaisiin käyskellä ulkona metsässä j.n.e.
Tervetuloa, tuhannesti tervetuloa, armollinen kreivi! lausui Stiina-vanhus. Kiitos, kiltti eukkoseni! vastasi kreivi tervehdykseen, pistäen hänen pivoonsa kirkkaan riikintaalarin sekä astuen sisään huoneeseen, joka oli kalustettu tavallisen salin tapaan. Eukko niiasi, ja hänen suustaan tietysti tulvahti kokonainen kiitosten vuo.
Päivän Sana
Muut Etsivät