Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Tulija on tunnettu mustalainen hevoshuijari Haagert, rosvonsekainen mies, jolla on yllään pitkäselkäinen, kulunut verkapalttoo. Seppä katsahtaa häneen ja katsahtaa meihin, mutta ei vastaa tervehdykseen. Ottaa raudan ahjosta ja alkaa takoa. Mustalainen seisoo liikkumatonna ja mulkoilee arasti ympärilleen.
Kun siten saapui postitoimiston ainoan luukun ääreen, sai siinä odottaa usein hyväsestään ennenkuin sisäpuolella istuva virkamies verkalleen nousi ylös, tuli luukulle ja, närkästyneenä siitä, että oli tullut häirityksi, kysyä tiuskasi äreästi mitä tulija tahtoi.
Varsinkin silloin oli kaikki laitoksessa, kun oli luultava, että kotoa tulevat kohta käymään. Mutta tulija oli aina joku muu kuin Petu. Teki monesti mieli lähettää sille sana, että tulisi nyt ensi kerralla, mutta mikä lienee estänytkin, lähettämättä se aina jäi. Jo viimeinkin Viijan toivo toteutui. Veräjälle hän jo meni vastaan.
Miehet sieppasivat pyssynsä juuri samassa kuin halmeen reunassa tuli näkyviin mies. Tuokion ajan he seisoivat hiljaa, mutta kun tulija oli yksin ja ilman pyssyä, he laskeutuivat taas paikoilleen, ja vanha Pekkalainen huusi koiraansa. Vieras tuli suoraan heitä kohti. "Hakkarainenhan se on, totta tosiaan!" sanoi nuori Pietari. Tulija oli jo saapunut perille.
Hetken hänen turhamielinen sydämensä kuvitteli, että tulija oli Ione. Katsaus vieraaseen riitti toteamaan hänen erehdyksensä.
Sisarukset vaihtoivat merkitsevän silmäyksen ja Uutela pyyhkäsi kädellä otsaansa, ikäänkuin karkottaakseen kasvoiltaan äskeisen mielenliikutuksen viimeisetkin jäljet. »Satuit paraaseen aikaan, naapuri», puheli hän hymysuin kättelemään mennessään. »Vaan en oikein paras mies siihen asiaan», naureskeli tulija hattu toisessa kädessä ja toisella tukkaansa silitellen.
Herrainen aika!" kuului monesta suusta yhtaikaa. "Niin", sanoi tulija, "hän on luullut syöneensä werimakkaroita ja nielleensä watsaansa kyykäärmeitä, ja siitä on hän kuollut." "Ja ken on tullut hänen sijaansa?" kysyi Yrjö?
"Kukahan tuolta Syrjälästä päin tulee, jolla on kori käsivarrella", kysyi Kumpulan Eero Tuomaalta, viitaten kädellään sinne päin, josta tulija näkyi. "En häntä oikein tänne asti tunne", sanoi Tuomas ja koetti katsella tulijaa. "Hikliinihän tuo näkyy olevan. Minä hänen tunnen yhtä tarkkaan kuin sinunkin siihen", huudahti Rimalan Erkki.
Hän tunsi oman onnettomuutensa, mutta paljoa kovemmalta tuntui mielestä se, kun Loviisakin joutui hänen tähtensä onnettomaksi. Ikäänkuin houriossa saapui Jeriko viimein rukkiukon mökille, josta hänen ihmeeksensä vilkkui valkea. Siellä tapasi tulija lukkarin itseänsä odottamassa.
Kivi puoleksi suojasi häntä jokaiselta tulijalta kallion toiselta puolelta, ja heti paikalla kun tulija näyttäytyi kiven takana, hän aikoi ampua. Mutta yht'äkkiä hänen mieleensä juolahti, että jospa se olikin joku hänen omista tovereistaan, joka oli tullut häntä hakemaan, eikä mikään paljasjalkainen vihollinen. Jännitys oli aivan tukahuttaa hänet.
Päivän Sana
Muut Etsivät