United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onko Patria jo tullut? ONNEN HERRA. Se tuli tänä aamuna, aamurummun aikaan. Hurraa, me nuoret meripoiat! EEVA. Niin on. Minä kerran sain tuliaisiksi näin kauniita pikkuliinoja. Katsokaas. ONNEN HERRA. Onhan se kaunis tuokin. Mutta jos minä saan tuoda tuliaisia neitsy Elviiralle Neitsy Elviiralle! ONNEN HERRA. Saanko minä sanoa vain Elviiraksi?
Asettumalla johonkin hotelliin hän olisi loukannut tätiä, mutta tällä oli korkeita tuttavuuksia ja hän saattoi siis olla suureksi hyödyksi kaikissa niissä asioissa, joita Nehljudof aikoi puuhata. Ja mitä minä kuulenkaan sinusta? Täydellisiä ihmeitä, puhui hänelle kreivitär Jekaterina Ivanovna, tarjoten hänelle heti tuliaisiksi kahvia. Vous posez pour un Howard. Autat pahantekijöitä.
Tämä liike ei levinnyt Koutokeinoa laajemmaksi ja katosi vähitellen saamatta aikaan suurempia hairahduksia. Mainitun Kovan Hjorth'in luo vietiin Mellet ja Laila kouluun. Tuliaisiksi toi kumpikin Laagjen antaman poronpaistin papille, joka otti heidät ystävällisesti vastaan pappilassa ja kutsui heidät sisään puolisonsa ja lastensa luo.
Minä tiedän kyllä huusi pieni Kerttu, joka juuri tuli sisään Magna sanoi muuan päivä, ett'ei hänen varansa riitä konserteissa käyntiin, sillä hän aikoo kotiinmennessään ostaa niin kalliin kirjan isälleen tuliaisiksi. Vaiti, pikku ystäväiseni! Niin, mutta se on ihan totta, sinä itse sanoit. Vaikka, mutta Etkä sinä aijo ostaa uutta hattuakaan, sillä sinä aijot
JUNKKA. Mies hoi, sinullahan jo sunnuntaina oli taskussasi todistus siitä, että hän sinua rakastaa: hänen pikkuliinansa. VARJAKKA. Ei se ole Eevan. JUNKKA. Se on Eevan. Sellaisia pikkuliinoja ei ole koko maapallolla muilla kuin Eevalla. Siitä on vuosia niin paljon kuin Eevalla on ikää, kun minä niitä pikkuliinoja toin puoli tusinaa tarkoittaen tuliaisiksi toiselle Eevalle, tämän Eevan äidille.
Meillä oli paljo vapautta, mutta aina sillä ehdolla, että tottelisimme, ja tottelisimme vapaatahtoisesti. Vanhempani olivat kalliisti ostetun kokemuksen kautta oppineet tietämään, mistä arvosta itsensä kieltäminen on. Olin kuusi vuotta vanha ja sisareni neljä vuotta, kun äitimme eräänä päivänä tuli hautajaisista ja toi sen ajan tavan mukaan tuliaisiksi suuren rinkilän lapsille.
Vaikea sitä on luopua omista vioistaankin, sen huomasin silläkin matkalla. Viimeisestä keskievarista ostin pullon viinaa tuliaisiksi kotikylän ystäville. Ajattelin, että tuntuu niin hyvältä, kun saapi vanhojen veljien kanssa siitä ottaa ja muistella kuluneita aikoja. Mutta minun poissa ollessani oli kotikyläni kovin muuttunut.
ONNEN HERRA. Minkälainen poika se on, jolta Eeva on saanut tuliaisiksi silkkisiä pikkuliinoja? ELVIIRA. Se on Patrian kapteeni. ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka? Mutta hänhän on liian vanha! ELVIIRA. Hän on Eevan kummisetä. ONNEN HERRA. Vai niin? Kuka on neitsy Eevan isä? Pasanteri! ONNEN HERRA. Sekö vanha puosmanni Pasander? ELVIIRA. Hän tulee tuolla. Kapteenilla kai on hänelle asiaa.
Se parkasi ihan surkeasti, hyppäsi sen ison ammeen pohjalle, rohkaistui siinä, ja kun Sakari sillä suurella remulla ajaa jyräytti kartanolle, kiekasi kukko tuliaisiksi mitä kirkkaimman ja uljaimman kiekaisunsa. Ja hetki vain, niin Sakarin tuvassa oli eloa, elämää ja iloa. Pytyt paiskattiin pöydälle.
Kunhan tässä juon vielä kolmannen kupin kahvia, koska äiti näkyy tuovan vehnästä. Juodaan oikein vehnäskahvit pikku hevosen tuliaisiksi. Tyhjennähän sinäkin tuo kuppisi, kun äiti antaa vehnäsviipaleen ja panee lämmintä kahvia kuppiisi, äskeinen on siinä jo jäähtynyt.