Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
"Malmivuoren luoteispuolelle." "Kuinka kauas sieltä?" "En tiedä tarkkaan sanoa; se riippuu kelistä; parin viikon matkan päähän, arvelen." "Kuinka sinne osaamme?" "Kylläpä jollakin tavoin tien löydämme." "Nouskaa, pojat, teidän täytyy katkoa pieniä näreitä tulen ympärille, sillä tulee tuisku; huomenna on raskas hiihtokeli.
Oli jo kolmas päivä heidän tulostaan tälle paikkakunnalle. Kaikki olivat ääneti ja alakuloisina, kun tuisku äkkiä taukosi ja tuuli alkoi kiihtyä. Ikivanhat hongat notkistuivat, oksat rasahtelivat ja maahan tullut lumi ryöppyi ympäri, niin että ihan ilma pimeni. "Kas niin", sanoi Yrjänä, "tulkoon vain! Sitä lujemmaksi hanki käy ja sitä helpommin pääsemme kulkemaan."
Voi minua poika parkaa, kuin olen turvaton, Ikäänkuin taivaan lintu, mi lentoon luotu on. Lepääpä lintunenkin omalla oksallaan, Vaan mull' ei maailmassa oo turvaa missäkään Emänsä linnun poikaa siivillään suojelee, Lumillaan talven tuisku vaan minua peittelee. MIKKO. Tuossapa Topra tulee, Jumalan kiitos. TOPRA-HEIKKI. Te huudatte täällä niin että kuuluu kuinka ja kauvas.
Näinhän äsken järvet, metsät Kovan kuolon jähmehessä; Rinnassani talven tuiskut, Roudan kylmän, tylyn tunsin. Katso! valkohelpeet hennot Päähäni nyt putoavat; Taasko tuli talven tuisku, Lankeaako puusta lunta? Eipä ole tuisku tuima, Huomaitsen ma iloisena: Hielimöitä hajuisia Kevät sataa sylihini. Lumous mi ihmeellinen! Talvi koitui kukkasiksi, Lumi muuttui hielimöiksi, Sydän suli lempeiseksi.
Jätä kaikki silleen, ja pane viimeiset voimasi alttiiksi, että me ehdimme venheelle ja saamme peittää itsemme turkeillamme. Juokse nyt mitä suinkin jaksat!" Muuta kehoitusta ei Leo tarvinnutkaan, sillä hän tiesi yhtä hyvin, kuin Martti, että tämä tuisku veisi molemmilta hengen, jolleivät pääsisi johonkin varjoon.
Puiston pensaikosta, joka tuskin saattoi olla kolmensadan askelen päässä, ei hän erottanut vilahdustakaan. »Toivottavasti hän on jo kotona», ajatteli Boleslav ja ponnisteli eteenpäin. Kissanportaalla oli nuorta lunta. Mutta jälkiä ei siinä näkynyt. Tosin oli tuisku voinut ne jo lakaista umpeen. Hänen sydämensä alkoi sykkiä kovemmin.
Oli jo ilta pimenemässä melkein pimeimmälleen ja tuisku jyrisi ensistä ankarammin, että nurkat vinkuivat ja viiri rämisi tangossaan ihan kuin tuskassa.
Aino näytti salista syömään tullessaan entistään mahtavammalta eikä hänkään sekaantunut sanallakaan toisten puheisiin. Isäntä ei kaikesta siitä ollut tietävinään, söi vain ja syötyään kellistyi pöydän päähän penkille pitkäkseen, kun ulkona yhä jyrisi tuisku niin, ettei ollut ulkoaskareille kiirettä. Ei siinä kuitenkaan tullut unta, ajatukset askartelivat äskeisessä päätöksessä.
Siellä taivas kaikki noidannuolia suhisee... Tokko tästä tohtinen kotimajallekaan? SINIKKA: Voithan meille jäädä. INKO: Lieneekö minulle tilaa tässä talossa? KERTTU (avaten ikkunaluukun): Johan nyt joutavoit! Myrsky on tauonnut, tuisku lakannut. Aamutähdet jo kalpenevat. Pian paistaa päivä heleästi. (
Lumipyry ja tuisku kesti koko yön niin että vieraat vasta kahden päivän perästä, sittenkun tiet ja veräjät oli saatu edes jonkunverran lapioiduiksi ja avatuiksi, voivat lähteä paluumatkalle. Tällaiset pienet seikkailut kirkastavat ja ikäänkuin kuvittavat maalaiselämää.
Päivän Sana
Muut Etsivät