Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Mutta minä sanon teille ja kaikille nuorille neuvoksi: jos te peritte tämän toverinne ominaisuuksia ja jätätte ne taas perintönä lapsillenne, niin *Suomen kansa ei sorru koskaan, vaikka sillä oliskin nälkä*.» Sitten hän käski miesten istua. Itse hän meni kirjoittamaan varastonhoitajalle määräyksen antaa miehille kuusi mattoa jauhoja. Kevättalvella kuoli Märkäsen Antti.
"Suomalaisiako" huudahdin ja läksin heidän mukanaan kaupunkiin päin astumaan. Rupesin kyselemään minkä mitäkin tuosta vainajasta. "Oliko tuo toverinne myöskin suomalainen?" kysyin. "Ei suomalainen, vaan karljak," vastasi taasen tuo äsköinen. "Mistä hän oli kotosin?" kysyin taasen. "Tverski gubernista!" "Vai niin", ajattelin.
"Mingo," sanoi metsästäjä, ja silmäin loiste sekä poskien puna ilmaisi hieman inhimillisen luonnon heikkoutta, "Mingo, teidän urhoollinen toverinne nimitti minua Haukansilmäksi, luultavasti sukkelan ja tarkan tähtämisen takia, ja päänsä levätessä polvellani antoi hän minulle tämän nimen, vähää ennen kuin hänen henkensä lähti autuille metsästysmaille."
Nuoret miehet, teidän alkujaan hyvään aikomukseenne nähden ja ajan vaatimuksia huomioon ottaen tahdomme me, teidän esimiehenne, tällä kertaa antaa teidän vähemmän soveliaan käytöksenne anteeksi ja laskea vapaiksi toverinne, jotka karsserissa istuneet ovat, sillä ehdolla, että te noudatatte kuninkaallisen hallituksen käskyä ja itse valitsette joukostanne nuo kaksikymmentä sotilasta.
Mit' ompi tää? Vain oikku, jonka siittää Sydämmen tuska. ANTONIUS. Kelpo mies myös sinä. Oi, jaota noin moneksi jos voisin, Ja tekin kaikki sulautua yhdeks Antonioks, niin palvelisin teitä Kuin te nyt mua! 1 PALVELIJA. Taivas varjelkoon! ANTONIUS. Tää yö mua vielä palvelkaatte. Sarkat Nyt täyttäkää, ja niin mua ylistelkää, Kuin valtakuntan' viel' ois toverinne Ja käskyjäni kuulis. Mitä aikoo?
Kardinaali loi läpitunkevan silmäyksensä rohkeaan puhujaan. Teillä on tarkka korva, herra Athos, sanoi kardinaali, mutta kuulkaapas nyt: minä en epäluulosta pyydä teitä seuralaisikseni, vaan turvallisuuden vuoksi; epäilemättä ovat nuo teidän toverinne herrat Porthos ja Aramis.
Mutta eikö mennä katselemaan puutarhaa ja rantoja? Ylioppilas ja Elli menivät. Maisteri jäi seisomaan verannalle. Te pujahditte läpi oikein naisen vaistolla, sanoi ylioppilas puutarhan portilla. Niin, vaan emme saa olla hänelle niin pahoja. Ei se haittaa mitään ... tuskin tuollaiset teologit edes ymmärtävät, että heistä tehdään pilaa. Vaan hänhän on teidän toverinne.
ELMA. Ken tulee? MAUNO. Herra Charlemagne! Terve tuloa! Missä toverinne? TYKO. Yksin tulen ja ajan toisen asiaa, ja olenpa kenties liian rohkea. Niin, pyydänpä puhutella tytärtänne ja kahdenkesken. MAUNO. Miksi juuri kahdenkesken? TYKO. Teidän luvallanne, minä olen herra Niilon lähetysmies. MAUNO. Siis on hän jotain teille ilmoittanut? TYKO. Asiasta, joka koskee kahta sydäntä. MAUNO. Mitä!
Hänen takanaan sormielee kalpea tyttö levottomasti vanhahkon miehen takinlievettä ja puhuu hänelle jotakin hiljaa hiljaa, mutta kiihkeästi. »Minä vielä kerran pyytäisin, että se lopetettaisiin tähän», sanoo Moisio Olaviin kääntyen. »Näittehän miten toverinne kävi!»
Vastaan tuli joku, joka nosti lakkia, ja silloin vasta huomasi, että se oli Jori. »Tuletteko mäestä, neiti?» kysyi Jori ja kääntyi hänen matkaansa. »En.» »Taisitte kyllästyä jo mäenlaskuun heti ensi kerralla?» »Mistä niin päätätte?» »Kun ette tullutkaan enää.» »Minulla ei ollut aikaa.» »Toverinne sanoi, ettette ollut halunnut.»
Päivän Sana
Muut Etsivät