Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Silloin oli suuni tukossa ja minä, huomaten tässä ei olevan leikin tilaa, aloin hieroa sovintoa Mustin kanssa ja kysyin: "Kukas tuo vieras sitten oli?" "Kysy ihmisiltä, kaikkihan kirkkoherran tuntevat", vastasi toverini ivallisesti. "No, no, Musti, mitä sinä joutavia; ilmanhan minä vaan piloillani sanoin häntä kirkkoherraksi."
Kyllä tiedän, sillä olen itsekin suomalainen ja olen lukenut hänen teoksiaan, oli herrasmies vastannut sekä käskenyt tuoda minulle terveisiä. Mutta mikä hänen nimensä on, sanoiko hän sitä? ehätän minä äärimmäisen uteliaisuuden vallassa. Kyllä hän oli sanonut nimensä, mutta toverini on mahdoton sitä muistaa.
Kerran oikeudesta palatessaan kertoo toverini, että menomatkalla pyysi eräs autossa hänen rinnallaan istuva herrasmies peiliä lainaksi, saadakseen hieman tukkaansa sukia.
Jonkun aikaa jälkeenpäin runoilija saapui Plessy-les-Tours'in linnaan. "Totta Jumaliste! toverini, enpä luullut sinua enää olevan koko mailmassa. Miksi, hiisi vieköön, sinut juuri nyt saan nähdä?" "Sire, minä tulen pyytämään apua Teidän Majesteetiltanne." "Itsellesi?" "Lothringin herttualle." "Ahaa! vai niin, kyllä ymmärrän.
No niin! minä aioin sanoa Teidän ylhäisyydellenne, että kaikki minun ystäväni ja toverini ovat kuninkaan muskettisoturien ja henkivartijain joukossa, ja viholliseni, käsittämättömästä sattumuksesta, ovat Teidän ylhäisyytenne väessä; täällä minä siis olisin kovin vastenmielinen ja tuolla toisella puolella katsottaisiin minua karsain silmin, jos ottaisin Teidän ylhäisyytenne tarjouksen vastaan.
Aloin siitä asua luonanne; asuin vuoden ja silloin tuli mies teettämään saappaita, sellaisia, jotka vuoden pitäisivät ratkeumatta, vääristymättä. Minä vilkaisin häneen ja äkkiä hänen takanaan näin seisovan toverini, kuolon enkelin. Kukaan muu ei nähnyt tätä enkeliä, vaan minä tunsin hänet ja tiesin, että ennen kuin päivä maillensa ehtisi mennä, oli rikkaan sielu pois temmattu.
Ole ennen toverini sinä, mies, joka priiskahtelet, priiskahtelet päälleni joka päivä ja tiima, kuin sinä, mies, joka suutut harvoin, mutta hartaasti, ja saatat silloin kurjan henkeni vaaraan. Ah! tämä oli paha leikki. SIMEONI. Piekse meitä, kurita meitä, korkeuden voima! TIMO. Ole vaiti, Simeoni, minä rukoilen. SIMEONI. Jos minä olen vaiti, niin puhuu ja lausuu tämä kivi.
Juuri tämä kiven alainen akanvirta oli se paikka, mistä toverini melkein aina sai. Siinä seisoi aina kala; kun siitä illalla oli saatu yksi, oli siinä jo seuraavana aamuna toinen. Kerran sai hän siitä kolme yhtenä päivänä. Tänä aamuna siitä ei oltu ongittu. Siinä täytyi siis olla siinä jos missään. Ja kun siitä otti, niin otti aina suuri.
Rissanen ja Ahlstedt, minä vastasin, mutta silloin hän suuttui ja ajoi minut taasen pois. Toverini luuli, kun teidät niin myöhällä vietiin, että Mashkevitsh koettaa pieksämällä saada teidät tunnustamaan. Mitäs jos he olisivat sellaista yrittäneet? Olisivatpahan vain koskeneet minuun, niin takaisin olisin lyönyt, että...
Se oli melkein naisellista, kunpa vain ei suorastaan raukkamaista; mutta samalla tuntui melkein mahdottomalta sitä voittaa. Mikä omituinen kaksinaisuus on minun luonteessani! ajatteli Heikki. Minun aatteeni, minun taisteluni hyvän puolesta, minun tulevaisuuteni ja sitten minä itse! Jos toverini tietäisivät!
Päivän Sana
Muut Etsivät