Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
En olisi montakaan riviä sanomalehtiin kirjoittanut, jos luontoni ei aina vaatisi minua puolustamaan köyhiä, vähäväkisiä ja ylönkatsotuita. Eikö se ole miellyttävä piirre minun luonteessani "vaikka ma sen itte sanon?" Mutta minun huolenpitoni ei rajotu ainoastaan ihmisiin, vaan myös eläimiin, etupäässä kotieläimiin.
Että roistot ja ne, jotka eivät ole koskaan minua nähneet, luulevat minun kavaltaneen heitä, siitä en vielä välitä, mutta ettet sinä, joka olet tuntenut minut yli kolmenkymmenen vuoden, joka olet seurannut minua taisteluissa ja vaaroissa löytämättä mitään tahraa luonteessani, edes epäile sanoa minua kavaltajaksi ja kohdella minua ikäänkuin en olisi muuta tehnyt kuin pettänyt, se
Edellä olevan tahdoin vain sanoa puolustuksekseni, etteivät ne, joiden silmiin mahdollisesti joskus maailman päivinä nämä vaatimattomat muistelmani joutuvat, syyttäisi minua liian suuresta kevytmielisyydestä sillä kevytmielisyyttä, Herra paratkoon, on luonteessani aina ollut runsaasti, mutta en kuitenkaan soisi, että minua siitä paheesta syytettäisiin suhteessani lapsuuteni ystävättäreen.
Mutta sisässäni minä olin niin tyytyväinen itseeni, että oli melkein vaikea näytellä hallavaarasta huolestuneen isänmaanystävän osaa. Päätökseni. Tähän voisin jo lopettaa kuvaukseni, ellei minulla olisi vielä lisättävää jotakin, joka valaisee minua vähän toiselta puolen. Olen kaiken aikaa pitänyt silmällä, että saisin esille yleiset piirteet luonteessani ja pyrinnöissäni.
Niin, minä suutelin häntä sillä kertaa; sanokoon siitä mitä tahtoo, arvelin. Sillä, tietäkää se, että ensimmäinen sääntö naiselle, sanoo täti, on jonkinlainen arvollinen levollisuus, joka kuitenkin siltä saa olla sydämmellinen! Minulla on sitä luonteessani, sanoo hän, ja minun tarvitsee sitä vaan kehittää, pianoa minun pitää oppia soittamaan ja suorittaa täydellinen kurssi tanssikoulussa.
Minulla oli muita suuria virheitä luonteessani, jotka minua vaivasivat ja hävettivät. Minä olin epärehellinen, olin laiska, huolimaton, kevytmielinen.
Se oli melkein naisellista, kunpa vain ei suorastaan raukkamaista; mutta samalla tuntui melkein mahdottomalta sitä voittaa. Mikä omituinen kaksinaisuus on minun luonteessani! ajatteli Heikki. Minun aatteeni, minun taisteluni hyvän puolesta, minun tulevaisuuteni ja sitten minä itse! Jos toverini tietäisivät!
Helsingistä muutti eräs professorin perhe asumaan opiston kartanoon kesän ajaksi. Heillä oli piika mukanansa, aivan umpiruotsalainen, mutta muutoin suloinen ja viehättävä. Minussa syttyi kohta rakkaus. Semmoisesta en ollut vielä sitä ennen tiennyt mitään. Jo useita viikkoja rakastin häntä salaa, mutta lapsuudesta asti luonteessani asuva ujous esti ilmaisemasta tunteitani hänelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät