United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siis ei voi epäillä, että hengellisen elämän vapaudelle ja totuudelle on todellakin suuria vaaroja tarjona siinä taipumuksessa koneellisuuteen, joka Englannin kristillisyydelle on omituista. Meillä saksalaisilla tietysti ei ole mitään syytä mihinkään ylvästelemiseen.
Sinun sydämesi on jo avattu totuudelle ja rakas Naomimme on tuleva välikappaleeksi viemään sinun tykkönään totuuden tielle." "
Myös kansas hengetön on erämaa: Avujen touko siell' ei orasta, Ja hyveen helmi on kuin hiekan jyvä, Niin halpa. BILEAM. Mutta erämaankin hiekka On kallis erämaassa syntyneelle. Mut hiekast' ei lie henkes alkujaan! Elämän lähtehest' on elämäsi. Tuo lähde kaiken totuuden on lähde: Siis totuudelle henkes olet velkaa.
Uskollisimmatkin voivat sanoa: "paljon elämästäni on mennyt turhaan, tuhlattu!" Mutta mitä tulee sitten sen, jolla paitse "juhlatilaisuuksissa" ei ole mitään muuta työtä kuin toimetonna viettää päivänsä ja siittää poikia, jotka samoin tulevat elämään työttöminä, mitä tulee hänen sanoa itsestään, jos mieli antaa totuudelle kunnia?
Se oli lähtenyt syvästi tuntevasta hengestä. Jok'ainoa sana tunki sydämmeeni ja valtasi sen. Olin niin onnellinen, niin altis totuudelle, jota odotin, jota himoitsin. Sitten nousi pappi saarnastuoliin. Hän puhui Adamista ja Evasta paradiisissa, kuinka he ensin olivat täydellisiä, vaan kuinka sitten lankesivat syntiin... Tuo minua kiusasi. Alkoi tuntua tuskalliselta.
Meillä on täysi syy kiitollisina iloita siitä, että Suomessa oli edes yksi puolustaja tuolla jalolla naisella, joka yhdellä ainoalla iskulla oli omalla kädellään viskannut pois sen rajattoman suosion, jonka hän oli kirjailijatoimellaan voittanut, uhraten sen totuudelle ja oikeudelle.
Näille syille hän vihdoin antoi perään, ja sanoi: "Sinun lujuutesi väittää sitä, jonka valhettelemiseen ei sinulla saata olla mitäkään ajateltavaa tai mahdollista syytä, on täydellisesti voittanut minun uskottomuuteni." Sittekun hän siis oli antanut totuudelle perän ja oikeuden, käski hän minun vielä kerran kertomaan matkani kaikkine sivuseikkoineen.
"Sitä voimaa ei ole kenelläkään ihmisellä", sanoi kiertokoulunopettaja. "Eipä olekaan", sanoi Kölliskö, "mutta ihmiset eivät kumminkaan ajan pitkään voineet tyytyä tuonlaiseen tyhjyyteen..." "Itsehän olivat ummistaneet silmänsä ja korvansa totuudelle", sanoi opettaja.
Kuin Hanna ja Pietari hetkeksi sattuivat etemmäksi, sanoi Knut Kornelialle: »Kunnia totuudelle, neiti. Te olette oikeassa. Minä olen tässä lohdutellut itseäni sillä, että minä olen tahtonut. Minä en olisi luullut, että minä vielä kaunistelein omissa ja muitten silmissä. Minä olen ollut sokea sillä silmällä, jolla näkee itsensä.
Maria on näyttänyt, että hän sinusta pitää enemmän kuin kreivistä, ja jos osasin oikein lukea kreivin ajatukset hänen silmistänsä, kun hän lähti, eivät ne hyvää tarkoittaneet«. Mutta Klaus nauroi majurille. Klaus tunsi paremmin kreivin. Hän tiesi kreivin urooksi, jonka urhoollisuus oli loppunut, kun mies, joka osaa leikille, mutta myös totuudelle antaa arvoa, seisoi hänen edessään.