Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Olen saattanut tästä tiedon kaikille naapureilleni. Uutteraan toimeen on ryhdyttävä. Vouti. Kaikki hyvä! Mutta luuletteko myöskin saavanne talonpojat suostumaan semmoista anomusta kirjoittamaan? Kosmin. Kyllä keinoja saamme. Kauniita sanoja on ensin käytettävä, rahaa, lupauksia, ja jos ne eivät auta, sitten uhkauksia ja ankaria toimia. Vouti. Semmoisiin toimiin olen ennestään tottunut.
Siinä asiassa, mistä puhutte, ei yhtään mitään. Veljenne ei ole pahempi eikä parempi kuin tavallinen tehtaan työmies. Hän on asemaansa ja oloonsa tottunut, niinkuin jokainen työmies.
Ylipäällikkö, kun sai tiedon kuninkaiden liitosta, ei tarjonnut umpimähkään eikä, niinkuin jo usein voitetulle Jugurthalle oli tottunut tekemään, kaikin paikoin tilaisuutta tappeluhun; vaan hän vartosi kuninkaita linnoitetussa leirissä, lähellä Cirtaa, arvellen paremman olevan ensin tulla tuntemaan Maurilaisia koska siinä oli uusi vihollinen lisäynyt ja sitten vasta, kun niin sopisi, antautua tappeluun.
Mihin, kontit seljässä? JUHANI. Edessämme on pitkä matka. NIMISMIES. Helvettiinkö sitten mennään? Häh? JUHANI. Tahdotteko meistä mitään? NIMISMIES. Mitähän olis teillä annettavaa minulle? Mutta onhan lupa kysyä vaikk'ei varaa ostaa. No oikeinpa silmänne kyräilee ja mullistelee minuun, ja ellen olis tottunut katselemaan itse perkelettä vasten naamaa, niin ehkä sydämeni vähän pampahtelis.
Hän oli niin tottunut täällä metsän sydämmessä yksin olemaan, oli niin monta syys-iltaa katsellut ikkunasta noita liikkuvia lyhty-paria, jotka Venäjän synkkiä erämaita öisin valaisevat, oli saanut tottua kuuntelemaan nälkäisten susien kamalaa ulvontaa.
Mutta Julius oli tottunut kaikkiin näihin ja kävi ripeästi ja sievästi edellä, samalla kuin Cineaan oli vaikea pysyä hänen rinnallansa. Viimein he kääntyivät oikeallepäin eräälle syrjäkadulle ja tulisoittojansa korjattuaan he astuivat eteenpäin. He eivät päässeet pitkälle, kuin jo kovia huutoja kuului; uhkaavia ääniä, ankaroita soimauksen sanoja ja jonkun naisen kimeitä äikähdyksiä.
Goltzin käsitys on siis merkillistä horjumista mekanistisen ja vitalistisen psykologian välillä. Ihmeisiin tottunut nykyajan fysiologia epäilemättä ei pidä Goltzin koetta mitenkään erikoisessa määrässä merkillisenä.
He olivat vetäneet ruuhen, ennenkuin laskivat sen vesille, niin kauas kosken niskan yläpuolelle, että se nyt kulki verrattain tyvenessä vedessä ja se, joka hoiti airoa, näytti olevan tottunut soutaja, siitä nopeudesta päättäen, millä vene mennä vilisti tyyntä virrankalvoa myöten. "Ammunko?" kuiskasi Jasper, innosta vapisten.
Jo nousee aurinko, jo ovat säteet tervehtineet tähkiä; vaan oljet, jotka illalla kuormaansa kumarsivat, seisovat nyt mahtavasti suorina. Halla on käynyt, on runsaat kymmenykset ottanut! Sama aurinko herätti eilen työhön iloisia; tämän aamupäivän loiste näkee epäilyksen-alaisia. Voiko aurinko kummeksia tätä? Se on tuohon tottunut. Se laskee säteensä puitten välistä järvelle. Jo ymmärtää se.
Tuossa kowassa surussaan koetti hän ensin "pikku=ryypyllä" wahwistaa uupunutta ja wäsynyttä sydäntänsä, se oli tekewinänsä hänelle niin hywää: murheensa katosi tuokioksi, mutta se palasi takaisin entistä tuimempana, ja silloin sille taas piti antaa pikku=ryyppy! Noin hywille päiwille tottunut suru palasi tietysti yhä takaisin, ja yhä tiheämmin waati se tuota pikku=ryyppyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät