Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025


Muuan pitkä, vartaloltaan jättiläisen muotoineen mies seisoi nojaten selkäänsä erästä kiviaitaa vastaan noin kahdenkymmenen askeleen päässä hänestä ja torjui suurella vasaralla pois päältänsä kolme poliisimiestä, jotka paljastetuilla miekoilla huutaen ja kiroillen ahdistivat häntä.

Päin vasent' iskenyt reitt' oli Tlepolemon väkipeitsi taas vihamiestä, ja kärkäs sen läpi syöksihe kärki, luutakin raapaisten, toki turman viel' isä torjui.

Kun aurinko ehti korkeammalle, kävi heidän unensa vienommaksi, ja niin he vähitellen toinen toisensa perästä heräsivät. Minä muistan, kuinka suuresti se kummastutti minua, että jokainen silloin oli olevinansa, niinkuin hän ei olisi nukkunut ollenkaan, ja suuttui silmättömäksi, kun hän torjui puolestaan syytökset.

Mutta välistä, kun hän yöllä kuuli tuon heti talon takaa alkavan korven ryskävän ja paukkavan, tuntui hänestä kuin harjun puut syöksyisivät hänen päälleen ja hän rutistuisi kuin karitsa kaatuvan hongan alle, vaikka hänen miehensä seisoi häntä varjelemassa ja torjui niitä kädet ojoina hänen luotaan.

Kujala, notkeana kuni ilves ikään, hyppäsi maassa kellettävän Matin kimppuun, vaan tällä oli kylmempi veri eikä hän tehnyt muuta kuin torjui päältänsä vihasta puskuvaa vastustajaansa, niinkuin hallava kontio ärhentelevää koiraa. Sulaa mielettömyyttä olisi ollut muiden läsnäolijoiden sekaantua sellaisten jättiläisten leikkiin.

Hän rupesi pihaa lakaisemaan ja aikoi sen tehtyänsä panna nuoria kuusenoksia portaitten eteen, mutta lihava juottoporsas yhä esteli, se kun juoksi hänen perässään, ravistellen hänen hameensa liepeitä. Liisu torjui porsasta pois, mutta se aina vain seurasi häntä, ja samassa vieras ääni huusi: »Kas vain! Kylläpä näkyy, että hyvin hoidettu elukka ruokkijansa tuntee

Noin uros uhkaten virkki, ja nosti nyt aimo Akhilleus saarnea Pelionin, vaan kaks samall' Asteropaios viskasi peist', oli näät käsi kumpikin tottunut hällä; toinen kilpeen sattui, vaan läpi ei toki tutkain tunkenut; kultapa torjui sen, ikivaltojen lahja; toinen oikeahan käsivarteen uurteli naarmun, irti jo purskauttain punahurmeen; peitsipä kenttään pään yli iskeytyi, hipiää himo sill' oli maistaa.

Tuo viimeinen ajatus oli niin tuskallinen, että hän torjui sen pois kuin pahan vihollisen ikään. Mutta uhalla se yhä koetti tunkeutua hänen mieleensä ja vaikkei hän sitä koskaan loppuun asti ajatellut, sai se kumminkin kyyneleet hänen silmiinsä. Hupsu, mikä olen, hän kiivasteli itselleen, pyyhki kyyneleet ja päätti olla semmoisia kuvittelematta. Ei aikaakaan, hän löysi itsensä taas niissä kiinni.

Sen tähden että... oli hän vielä alkamassa, mutta ihan punaisena rupesi jälleen yskimään ja veri syöksähti hänen suustaan. Nabatof juoksi hakemaan lunta. Maria Pavlovna sai esiin valerianatippoja ja koetti tarjota hänelle, mutta hän, silmät ummessa, torjui häntä luotaan valkoisella laihtuneella kädellään ja hengitti raskaasti ja tiheään.

Matami Torvestad torjui kohta tyttärensä pois luotaan, ja kun Saara ratkaisevana hetkenä istui äitinsä edessä vanhassa huoneessa, ei hänellä ollut rohkeutta ruveta lopulliseen taisteluun. Mitä oli hänen sanominen? Pitikö hänen ilmaista oma kurjuutensa, oma häpeänsä. Saara meni ylös Henrietten luo.

Päivän Sana

ilkkuin

Muut Etsivät