Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
"Jonkin kolttosen hänkin sinulle tekee, kuten..." Kello samassa kilahti ja Topiaan oli meneminen puotiin. Josun kohtalo oli nyt päätetty. Topias käytti häntä suutarin ja räätälin luona, osti pienen sängyn, pöydän ja tuoleja varastohuoneesen. Johanna toi pöydälle kukkia, satukirjoja, Simo kuvia, leikkikaluja.
Huolimatta Topiaan vakavuudesta nauroi hän: "Helpolla siitä asiasta löytää hyvänkin puolen. Mies oli kaikissa tapauksissa tunnokas, armelias mies. Olisi hänen sopinut ajaa hevosella tuohon oven eteen ja kauppias olisi kiltisti nostanut rekeen kahvia, nisujauhoja, sokeria... Epäilemättä!" "Kuinka teissä on miehiä ilvehtimään." Johanna oli pannut vitjat kaulaansa ja tuli ihan Topiaan lähelle.
Ihmetellen mitenkä niin pitkä ja paksu mies saattaa kammoksua muutamata rommipisarata, punnitsi Aleksei kaksi naulaa prenikoita ryypyn edestä. Ne kelpasivat Topiaalle. Simo lähetti vanhalle äidilleen Topiaan mukana terveisiä, kahvia, sokuria, rahaa ja tiedon, että hän jouluna pääsee kotona käymään.
"Johannan kärsivällisyyttä se kovin koettelee... Minulla on tässä teille tuomisia." Emäntä antoi Topiaalle pienen vastakirjan, jonka Johanna oli tehnyt ja jonka kannessa seisoi isännän ja Topiaan nimi. "Huomisesta alkaen ostamme yksinomaan teiltä, sikäli kuin tarpeemme soveltuvat teidän tavaroihinne." "Ja tilin teemme kerran kuukaudessa. Saitteko hyvät tuomiset?" "Sain, hyvät sain."
Muutaman päivän kuluttua otti Topias laatikon käteensä: siellä kilahti, mutta ei muuta kuin yksi ainoa raha. "Se on kallis raha." Topias asetti laatikon paikoilleen. "Ei kukaan voi arvata kuinka kallis raha se on." Samana iltana tulivat he kävelyltään Topiaan luo teetä juomaan. Simo oli tottunut elämöimään pojan kanssa ja hän huusi: "Josu hoi! Tule tänne, tule hätään."
Hautajaispitojen loputtua ja vieraiden hajottua tuli Tapani pohjanpuoleiseen kamariin puhelemaan Topiaan kanssa. Topias istui pöydän ääressä, pidellen lepänoksasta vuoleksimiansa palikoita kädessään. Kielekkeen muotoinen kirja oli auki pöydällä ja kirjassa oli pyörän kuvia näkyvillä. Miettiväisen näköisenä katseli Topias niitä.
"Antakaa hunajaa... Suomi on kaunis maa, Suomen kansa on kaunista kansaa. Ja Suomen kieli ja Suomen laulut!" "Hunaja ja mesileipä makealle maistuu. Kultani huulet ja suu..." Topiaan laulellessa ja juodessa hunajaa tuli kauppias Aleksei myymälään, osti makeahajuisen sikaarin ja naureli naiselle. "Vanha tuttu! Juotteko kanssani lasin hunajata?" "En." Aleksei nauroi ja nainen nauroi.
Toisen virstan lopussa juoksi vanha vaimo pienestä tuvastaan ulos Topiaan jälkeen Ja kysyi huutaen; "Menetkö, Topi, Helsinkiin?" Topias kiinnitti ohjia, katsoi taaksensa ja vastasi: "Menen, Helsinkiin minä menen." "Sinähän sitte toimitat minunkin asiani." "Toimitan halustakin." Vaimo meni tupaan ja palasi kiireesti.
"Kaupungissa käydessäni tulen aina tervehtimään sinua. Tottapahan tukkukauppiaskin sanoo minulle Josun olevan ahkeran ja uskollisen. Ihmisen ei pidä elämän kiitosta tavoitellakseen, mutta uskollisen ja ahkeran pitää hänen aina oleman." Viimeisen yön tahtoi Josu maata yhdessä huoneessa. Hän veti sänkynsä Topiaan sängyn viereen, pani väliin tuolin ja kellon tuolille.
Helka ei tullut muuttopuuhia katsomaankaan. Topias häntä kaipasi, vaan Martta selitti, ett'ei sisarensa ollut oikein terve. Lähtöpäivän edellisenä iltana puheli Tapani kauan Topiaan kanssa pohjanpuoleisessa kamarissa. Vanhempana ja kokeneempana neuvoskeli hän nuorempaa ja kokematonta veljeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät