Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Pahuutta. Mitä hän kuulee ja näkee ympärillään? Pahuutta." Semmoisia kysymyksiä versoi Topiaan päässä; ne katkeroittivat hänen mielensä ja muuttivat hänen tyynen luonnonlaatunsa kärtyiseksi, äreäksi. Vaan olihan kaupungissa poliiseja. Topias puhui niille onnettomuuden tapauksen.
Mies totteli, mutta hänen muotonsa musteni; nuoremmat arvet ihan irvistivät poliisille, joka jäi seisomaan pullojen liki. Taivaansiniseen samettipukuun puettu nainen tuli Topiaan edellä ulos kirjakaupasta. Tuuli irroitti riikinkukon höyhenen naisen hatusta ja toi sen suoraan Topiaan syliin. Topias riensi naisen jälkeen, kosketti häntä takaa päin samettiseen hihaan ja lausui: "Kuulkaa!"
Johanna, joka Tapanissa oli odottanut saavansa nähdä Topiaan, ehkä vielä suurennetussa muodossa, ihan hämmästyi tervehtäessään pienikätistä, sirovartaloista ja liukasliikkeistä miestä, yhtäläisyyttä ei huomannut muualla kuin silmissä. Katsanto ja silmät olivat täydellisesti samat kuin Topiaallakin. Koko illaksi anasti Johanna itselleen keskustelun ohjakset.
Kasvonsa olivat vaaleammat kuin syksyllä eikä niissä näkynyt yhtään nuorta arpea. Hän tunsi heti Topiaan ja kysyi siivolla äänellä: "Saisinko puhua teille asiani?" "Puhukaa, puhuen seikat selvenevät." Mies alkoi puhumaan työmiehen kurjasta tilasta työttömänä aikana. Kivimies, jos kukaan ihminen, on talvella kylmässä kelkassa, hädän, puutteen... Topiaalla ei ollut aikaa kuunnella loppuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät