Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Hän tahtoi äkki-arvaamatta tulla sinne. Kuta pikemmin hän voisi viedä Tomin kokemuksen mukaansa kotia, sitä parempi. Hän oli opettanut sydäntänsä luottamaan tähän kokemukseen ja se teki hänen askeleensa yhtä ponteviksi kuin ennen.
Hän ottaisi jo mielellään vaimonsa takaisin eikä välittäisi koko »kaappauksesta». Mutta hän ei kehtaa tehdä sitä, sillä hän pelkää joutuvansa naurettavaksi, ja sitä paitsi oli hanke jo niellyt suuria summia. Miespoloinen taistelee ja kamppailee siis sisällistä taistelua, osoittaen epäröimistä, johon Spalaton kreivitär ei ikinä olisi luullut Tomin tunteiden riittävän.
Kun Kenelm oli päättänyt lukemisensa, katseli hän Tomin kasvoja, jotka olivat käännetyt häntä kohden; hänen suunsa oli auki, silmät hurjan näköiset, posket kalpeat ja kasvojen sävy ilmoitti sellaista korkeampaa pelkoa, jommoista kunnioitus ja kauhu yhteisesti herättää. Kun Tom jälleen tuli tunnoillensa, koetti hän puhua ja hymyillä, mutta ei kumpikaan onnistunut.
EDGAR. Tomin on vilu. GLOSTER. Sisähän poika mökkiin: siell' on lämmin. LEAR. Sisähän kaikki. KENTIN KREIVI. Tätä tietä, herra. LEAR. Tuon kanssa. Tietoviisastan' en heitä. KENTIN KREIVI. Oi, herra, suokaa hälle poika mukaan. GLOSTER. No, menköön. KENTIN KREIVI. Tule, poika, seuraa meitä. LEAR. Käy pois, Athenan mies. GLOSTER. Vait, vaiti! hiljaa!
Tomin kirje oli kirjoitettu mustareunaiselle paperille ja kuului näin: "Hyvä Sir! Siitä kuin minulla oli kunnia tavata teitä Londonissa, olen kärsinyt suuren tappion minun setäni ei enää ole elävitten joukossa. Hän kuoli äkisti iloisen illallisen jälkeen. Yksi lääkäri sanoo että hän kuoli halvaukseen, toinen sanoo sydämentautiin.
Jos hän tätä oppisi, minä en epäile, että kaikki kääntyisivät hyvin-päin. Meillä on pieni salainen toivo, Hugh'illa ja minulla, Tomin suhteen. Me toivomme, että hän ja Tom kohtaavat toinen toisensa, sillä Hugh tietää kaikki Tomin asiat, ja vaikka Amerikka on hyvin laaja, se ei ole niin asuttu, sanoo Hugh, kuin Cornwallikaan.
Kukaan ei juuri välittänyt enää Tomin »nopeudella ja vaiteliaalla hienotunteisuudella toimitetuista tiedusteluista» eikä tuota salaperäistä kenraalia enää nähty asioimistossa nostamassa epäiltäviä osinkojansa. Muut olisivat Lewisin sijassa jo supistaneet menopuolta.
Kenelm kävi Tomin käsivarteen, vei hänen kehdon luo, jätti hänen sinne yksin nukkuvaa pienokaista katselemaan ja istui pöydän ääreen Mrs Somersin ja Willen välille.
"Ainoastaan teidän," vastasi nainen. "Se oli meidän suojelusenkelimme ääni, Amelie. Se tuli oikeaan aikaan. Mennään sisälle." Varhain seuraavana aamuna Kenelm kävi Tomin sedän kodissa. Se oli kunnollinen ja arvollinen koti ja osoitti että sen omistaja oli hyvissä varoissa.
"Oh, sir, hän näyttää siltä kun hän ei enää nousisikaan ylös, paitsi tekemään jonkun hirveän rikoksen." "Rohkaiskaa mielenne! Minä tulen takaisin illalla ja silloin teidän pitää viedä minua Tomin luo ja jättää minua sinne rupeemaan hänen ystäväksensä, niinkuin olen tullut teidän ystäväksenne.
Päivän Sana
Muut Etsivät