Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Ei, Edit, en tahdo olla frakissa, kun muut ovat arkipuvussa. Katso, katso, tuolla perällä on mitä somin samettitakki. Sen otan minä. Soma se onkin, toistivat toisetkin. Mutta kuka saa sitten frakin, tämän kauniin muodikkaan frakin? kysyi Edit, näytellen tuota juhlallista vaatetta. Planchette! Planchette!
Kristityt toistivat huutoa. Niinkuin kaiku se kulki joukon laidasta laitaan vaimot ja miehet, lapset ja vanhukset sitä toistivat, eivät äänekkäästi, vaan kumeana mutinana. »Hetki on tullut!» Samassa silmänräpäyksessä kaikui ilmassa kimeä, vihlova kiljaisu, ja erämaan villi tiikeri syöksähti väkijoukkoon ajatellen sekin vain omaa pelastustaan ja raivaten tietä hajaantuvan joukon läpi.
Kokonainen varasto ihka uusia komeita pukuja, ah kuinka nättejä! Ah! ah! ah! toistivat toiset, ryhmittyen vaatekaapin edustalle, nostellen ja siirrellen noita mallikelpoisessa järjestyksessä olevia pukuja. Elkää koskeko niihin, huusi Planchette koettaen karaista heikon äänensä niin käskeväksi kuin mahdollista. Elkää koskeko niihin, tytöt!
Sinivalkoisena aaltoili lippu hänen kädessään, vanhat paljastivat päänsä ja nuoret, vielä syntymättömät miespolvet ottivat lipun itselleen. Sinä hetkenä kuului ilmasta ääni: Maa on meidän! Meidän on maa! huusivat nuoret; maa on meidän! toistivat vanhat, menneet, haudasta nousseet ajat.
Mutta useat tunsivat hänet silloin ja nousi suuri huuto ja hälinä: "Hän on Tristan Loonnois'lainen, hän on Morholtin murhaaja!" Paljaat säilät välähtivät ja raivoisat huudot toistivat toistamistaan: "Hän kuolkoon! Hän kuolkoon!" Mutta Isolde huudahti: "Kuningas, suutele tätä miestä suulle, niinkuin olet luvannut!" Kuningas suuteli häntä suulle ja äänet vaimentuivat.
Papit, raamatunlauseet, saarnailevat naiset, isä, täti kaikki he toistivat vain yhtä ja samaa ja yhtä samaa. Aamusta iltaan hengellisistä kirjoista, hengellisistä kokouksista, yhdistysmatoista ja lähetyssukista. Joskus ei tämä puhe häntä ainoastaan väsyttänyt, se sai hänet kiihtymäänkin. Niinkuin nyt se, mitä Fonn oli sanonut.
Vaihtaessaan uusia ajatuksia, jotka yhtäkkiä alkoivat heidän omina ajatuksinaan tulvata sydämmestä, he puristelivat toistensa käsiä niinkuin olisivat tahtoneet tehdä keskenään ikuisen liiton, ja katsoen toisiaan silmiin, toistivat toistamistaan: me olemme suomalaisia! se on meidän ylpeytemme, se on meidän kunniamme! Kröijer oli väsymätön selityksissään. Hän oli nyt sydän ja henki kaikessa.
"Licinius, avaa portti. "Anna heidän kääntää selkänsä Kapitoliumille ja kunnialle." Legioonalaiset lähtivät tiehensä. Vain satakunta miestä jäi epätietoisena seisomaan keihäisiinsä nojaten. "No? Mitä tahdotte", huusi Cethegus ajaen aivan heidän eteensä. "Kuolla kanssasi, Rooman prefekti", sanoi eräs. Ja toiset toistivat: "Kuolla kanssasi!" "Kiitän teitä! "Katso, Licinius.
Vildhagen oli pannut kätensä ristiin. Hän yski useampia kertoja ja sanoi viimein: »Me tulimme tänne siinä tarkoituksessa rakkaudessa puhuaksemme kristillisen sanan teidän kanssanne, neiti Kornelia.» »Liian suoraan», sanoivat matami Tvetin haukansilmät, ja molemmat suuret torahampaat toistivat: »Me olemme valmiit.»
Vangittu! toistivat Ring ja Segebaden hämmästyneinä katsellen Buddenbrockia. Tämä kalpeni. En tiedä, jatkoi Löfving viattomasti, mutta niin se muukalainen kertoi. Se tapahtui rannalla, jossa eräs upseeri muutamien rakuunain johtajana veti käskykirjeen esiin ja vaati everstin miekkaa. Ensin eversti Lagercrantz ei tahtonut antaa sitä, mutta antoi sitten kuitenkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät