Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Kenenkä hautakivi on tuo, jossa on kirjaimet L. M.?" "Oi! se on Lily-raukkamme." "Ja hän kuoli naimatonna?" Kenelm katsoi ylöspäin tätä sanoessaan ja aurinko loisti harmaan aamu-sumun läpi. "Minä voin siis saada sinut omakseni kun jälleen tapaamme toinen toisemme," ajatteli hän itsekseen. "Naimatonna niin," jatkoi pappi.
Tuo paperi on kirje minulta, jossa minä olen selittänyt minne minä nyt aivon, ja kuinka minä nyt ajattelen. Margareetta, rukoile meidän puolestamme, että pian saamme toisemme ilossa tavata."
Yksi ainoa sana Riston suusta olisi ollut kylläksi saattaakseen Leenan lankeemaan hänen kaulaansa, mutta Risto ei vielä tahtonut sanallisesti tunteitansa ilmoittaa, hän ainoastaan puristi neidon kättä ja lausui: "Pidä hyvänäsi, kyllä pian taas näemme toinen toisemme." Leena juoksi aittaan, mutta katsoi mennessään tuon tuostakin taaksensa.
Nyt minä olen jälleen oppinut kunnioittamaan teitä. Minä olen jälleen nähnyt nuoruuteni ihanteen. KERTTU: Minun mielestäni meillä juuri nyt voisi olla paljokin hupia toisistamme, nyt kun me olemme oppineet tuntemaan toisemme. GRANSKOG: Me olemme liian vanhoja huvittelemaan, Gertrud. KERTTU: Meillä voisi olla niin hauskaa yhdessä.
"Nyt olemme, rakas vaimoni, taasenkin löytäneet toisemme, ja nyt rupeemme elämään uutta elämää. Kovan koulun olemme kumpikin läpi käyneet ja se on puhdistanut väärän kuonan pois sydämistämme.
Sinä tarkoitat sitä suurta muutosta kuin sinulle nyt tapahtuva on, koska aviosäätyyn rupeet; tämä on se tärkeä askel. ESKO. Sitähän minä tarkoitan. TOPIAS. Me ymmärrämme toinen toisemme tarkoitukset, ehkä välisti vähän haastelemmekin esikuvain ja tunnusmerkkein kautta; emme ole niin tyhmiä. ESKO. Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille annettu.
Alvilden ja minun olisi pitänyt tavata toisemme lämpimässä, ystävällisessä asuinhuoneessa, missä lamppu olisi valaissut pöydällä ja me olisimme saaneet istuutua pieneen, pehmeään sohvaan keskustelemaan. Sen sijaan minut vietiin kuvanveistäjän suureen ateljeehen, joka tuntui hieman kylmältä ja autiolta. Lokakuun aurinko oli jo laskenut ja hämärä teki tuloaan.
ELLI. En ole niinkään vieras täällä. AINA. Et ole, et, tietysti et olekkaan. Ollaan me läheisiä naapureja ja tapaammehan toinen toisemme meikein jok'ainoa päivä. Vaan mitähän tänään kuuluu kylästä? Kerroppas jotakin uutta, jotakin hauskaa! ELLI. Hauskaa, sanot... AINA. Niin jotakin oikein hauskaa! Olitko eilen illalla tanssiaisissa Mähälässä? ELLI. Pistäydyin sinne pikimältään.
Tuokiotila muodostui Johannekselle tuskalliseksi. Kumpikin noista kahdesta olivat hänen vanhoja tuttaviaan ja kumpikin näyttivät ne tahtovan toistensa ohi rakentaa keskinäisen ymmärryksen siltaa hänen kanssaan. Ikäänkuin olisivat tahtoneet, toinen toiseltaan kuulematta, salaa kuiskata Johannekselle: »Me kaksi tunnemme toisemme, eikö totta? Tuo kolmas on vieras meille.
INGEBORG. Siellä tahdon katua ja rukoilla, siksi kuin herra minua kutsuu. Ja kun tapaamme toisemme Jumalan edessä, niin tulee hän puhtaana ja syyttömänä äitinsä luokse! SKULE KUNINGAS. Puhtaana ja syyttömänä! Niin, minä näen äitisi ja omien kasvojeni piirteet; sinä se olet, jota niin kipeästi olen ikävöinyt. PIETARI. Isäni, suuri, jalo isäni; suokaa minun elää ja taistella teidän edestänne!
Päivän Sana
Muut Etsivät