Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Hän meni kahvia keittämään. Ymmärsipä viittaukseni. OLLI. Saat kiittää onneasi, Anna, ettet yhtynyt Maunoon. Taisipa se jo vähällä olla. SANNA. Herra jesta poonaa, eihän nyt kumminkaan! Aioitko sinä tosiaankin hänen ottaa, Anna? En minä ole tuota tiennytkään. ROINILA. Mitä te joutavia. No, Elli, eikö nuttua löydy? Niinpä lähdemme sitten. Tule sinäkin mukaan, Olli! OLLI. Mennään vaan. Sanna!
Eikö sinulle nytkin pistetty valmista lakipykälää kouraasi, tuota iänikuista, vanhentunutta, toisissa oloissa laadittua, josta et olisi itse mitään tiennyt etkä tiennytkään, eilen sen sanoit mutta nyt sinä tuomitsit sen mukaan silmää räpäyttämättä utan att blinka! Herrat eivät viitsineet kuunnella, koettivat jatkaa peliään.
Mutta nyt hän tuli ihan toiseen käsitykseen: tämän yhteiskunnan tarkoitus oli varjella juuri hänen omia oikeuksiansa niitä vastaan, jotka mahdollisesti aikoivat niitä loukata. Ja hänellä todella oli oikeuksia: joita ei hän ennen tiennytkään, suuria, laajoja oikeuksia, oli personaoikeuksia, oli perheoikeuksia, oli kansalaisoikeuksia, oli yhteiskunnallisia, oli valtiollisia oikeuksia.
Teillä oli varmaan asioita Turkuun? Niin, minulla on siellä sukulainen. Kuka niin? Veli. Todellakin, sitä en ole tiennytkään. Mikä hän on siellä? Hän on mekaanikeri. Mekaanikeri, mikä se on? Ah niin, se on insinööri? Kas kuinka kaunista tuonnepäin todellakin on! sanoi Henrik. Juu, onhan se. No tuota te asetuitte sitten sen veljenne luokse? Ei, hänellä on vaan pikkuinen huone.
Oletko sekaisin päästäsi, vai mikä sinut huilaa? Kun tapotahallaan menee tekemään itsensä onnettomaksi. Ja vallan suotta. Mieletön sinä olet, järkiään. En osaa muuta sanoa. Pöllö! Ethän sinä tiennyt mitään. Et, saakeli vie, tiennytkään. Mitä höpöttelet turhia? Mokoma vehnänen! MIKKO. Siljan työtä tuo. TOPRA-HEIKKI. Onko totta? Te häntä kehoititte siihen? Herra tule ja puserra!
"Sepä palava ystävyys, joka lähettää terveisiä joka viikko", sanoi Marit. Eli punastui ja meni, mutta Marit päätti olla jättämättä asiaa siksi kuin saisi selville mitä se oikeastaan tiesi. Eli parka luuli kätkevänsä salaisuutensa niin hyvin, eikä tiennytkään ennenkuin Marit eräänä iltana hämmästytti häntä kun hän seisoi puhumassa erään miehen kanssa metsän reunalla.
PENTTINEN. Kello kuus' käskin. Muistutin vielä moneen kertaan. ROUVA PENTTINEN. Olisivatkohan saaneet esteitä? ROUVA AHLBOM. Vai tulevat Fellmaninkin? En tiennytkään, että olette kanssakäymisessä. Entäs tohtori »Spruuper»? Milloinka hän on tehnyt visiittinsä? ROUVA PENTTINEN. Voi, aikoja sitten! Hän on ollut meillä monet kerrat. ROUVA LINDEMAN. Monet kerrat? Soo, soo!
He juoksivat yhteen ja tarttuivat toistensa käsiin. Poltitte kätenne, mitä? sanoi hän korjaten vapaalla kädellään palmikkoa, hyvin hengästyneenä, ja katsoi hymyillen Nehljudofia alhaalta ylös, suoraan silmiin. Enhän tiennytkään, että täällä oli oja, sanoi Nehljudof myöskin hymyillen ja päästämättä Katjushan kättä.
Päinvastoin taas täti Smarin ensin kuvataan sangen humoristisesti nuuskivaksi vanhaksipiiaksi, louhikäärmeeksi, joka 'tuli Esterin kamariin aina kuin avaimen reijästä ja kulki kuulumattomasti kuin vierivä samettipakka, että usein ei tiennytkään ennenkuin näki suuret silmälasit olkapäällään', mutta joka sitten muuttuu ylen kiltiksi ja kultasydämiseksi äidinsijaiseksi.
Täytyyhän sitä hengen hädässä". Puhe vaikutti Kaisaan, että uudet kyyneleet rupesivat vierimään kasvoille, vaikka hän ei tiennytkään minkätähden ne tulivat, mutta ei kuitenkaan niitä voinut pidättää vaikka tuntuikin häpeältä itkeä rovastinnan vieressä istuessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät