Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Hän on jo paikalla," keskeytti Thorbjörn, ja astui esiin suuren kiven takaa. Hänellä oli päässään valmiina kaikki, mitä hänen piti sanoa, eikä tuo ollutkaan vähää. Ja tänään tuo kävisikin sujuvasti, sillä isä siitä tiesi ja sitä toivoikin, siitä hän luuli olevansa varma sitten äskeisen tapahtuman kirkolla.
"Niin, se sinun vieköön," sanoi hän ja kämähytti poikaa niin, että tämä kellahti kumoon. Thorbjörn häpesi enin Ingridiä, mutta tämä hetkisen kuluttua meni hänen luokseen ja hyväili häntä. Kun noin pari kuukautta oli kulunut, saivat molemmat lähteä Päiväkummulle. Synnöve oli sitten heidän luonaan, he taas siellä, ja niin vuorotellen kaiken kasvinaikansa.
Vihoissaan hän mielellään kerskaili, että hän taisi lukea ja kirjoittaa yhtähyvin kuin koulumestari, eikä muutoin pelännyt yhtäkään miestä laaksossa paitsi isäänsä, arveli hän itsekseen, mutta sitä hän ei muitten kuullen sanonut. Thorbjörn tahtoi aikaisin valmistettaa Herran ehtoolliselle, mutta siitä ei mitään tullut.
"Ellemme olisi kirkossa, saisit selkääsi," kuiskasi hän Thorbjörn'in korvaan ja puristi hänen kättänsä niin, että kinervöitsi kantapäähän asti. Hän muisti Synnöveä ja katsahti sinnepäin. Tämä oli vielä paikallaan, mutta tuijotteli niin kummastuneena, että Thorbjörn rupesi aavistamaan, jotta se, minkä hän oli tehnyt, mahtoi olla varsin päin seinäistä.
Sillä välillä kummeksivat he suuresti, etteivät heti saaneet Päiväkummulle lähteä. "Sentähdenkö että tuo pieni tytöntynkä on teitä käskenyt?" kysyi äiti, "onko mokomatakaan ennen kuultu?" "Niin, niin, odottakaapa vaan tulevaan sunnuntaihin," väitti Thorbjörn, "niin saammepa nähdä."
Silloin ryhtyi Ingridkin oikein sydämen pohjasta tanssiin, laulaen: "Kummallisia lauluja rallattelet," lausui Synnöve, hereten tanssimasta. "En tiedä, mitä laulan; Thorbjörn on niitä lauleskellut." "Ne ovat Pentti-vangin virsiä," sanoi Synnöve, "kyllä ne tunnen." "Ovatko ne niitä?" kysäsi Ingrid vähän hämillänsä. Hän katsahti suoraa päätä eteensä, eikä mitään sen enempää sanonut.
Guttorm, Karina ja Thorbjörn loivat silmänsä kukin eri suuntaansa. "Päätin seurata Thorbjörn'iä tänne," alotti Sæmund vitkaan; "kuluisipa aikoja, ennenkun hän itsestään tänne tulisi, ja muutenkin, pelkään mä, hän huonosti toimittaa asiansa," hän loi salaisen katseen Synnöveen, joka sen kumminkin tunsi.
"Kiitos!" sanoi Thorbjörn, joka itsekin oli kumartunut kirjaa ottaakseen; hän katsahti ylös, mutta kun Knuuti samassa loi silmänsä maahan, arveli Thorbjörn: paras lienee että lähden. Ja samassa hän lähtikin. Muut myöskin lähtivät.
Tämän hän kyllä itsekin tiesi, sillä hän oli kovin huimapäinen tanssissa ja häissä, missä kansaa oli koolla; tällaisissa tilapäissä hän moniaasti kävi kovin tuimasti kiinni tappeluissa. Nämä kumminkin vähitellen asettuivat sen mukaan kuin yhä useammat saivat tiedoksensa, miten väkevä hän oli. Siten Thorbjörn jo aikaiseen ei voinut suvaita, että kenkään asettui hänen tiellensä.
Ingrid, jonka mielestä toiset kovin hidastelivat, jättäytyi jättäytymistään, kunnes hän viimein oli miltei näkymättömissä; Synnöve ei ollut tuota huomaavinansa, mutta kumartui silloin tällöin poimimaan tien vieressä olevia marjoja. Tuopa nyt kumma, etten sanaa suustani saa, arveli Thorbjörn ja sanoi kun sanoikin: "Saimmepa kumminkin tänään kauniin ilman." "Saimme niinkin," vastasi Synnöve.
Päivän Sana
Muut Etsivät