Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Heidän mökkinsä oli kylläkin autio, mutta sen autius oli korkeata, jylhää ja kirkasta; se näytti pitävän seuraa taivaan tähtien kanssa. Mutta tämän paikan autius oli umpinaista laakso-autiutta, se oli vailla taivaanrantaa ja toivoa. Hän oli niin suruissaan, että melkein itki, nähdessään sen kalpean vaimon alakuloisine silmineen, joka ilmestyi mökin oveen heille tervetuloa toivottamaan.
XXXVIII. Ihmiselle, joka tekee työtä, joka koettaa, joskin ra'alla tavalla, saavuttaa menestystä työlleen, tulee meidän rohkaisten ja auttaen huutaa: "Tervetuloa! Sinä olet meidän miehiämme, sinusta me pidämme huolta!"
Kuullessaan äitipuolensa sanat; "tervetuloa Säboholmiin", valtasi hänet tyytyväisyyden tunne, joka äkkiä poisti sen ahdistuksen, mikä häntä koko viime aikana oli vaivannut, Hän ei ymmärtänyt tätä mielenliikutusta; se oli eräs noita haihtuvia, nimettömiä tunnelmia, jotka väliin liikkuvat sielussamme niin nopeasti, että ovat poissa, ennenkuin olemme ehtineet niihin tarttua ja tutkia niitä.
He poikkesivat omille poluilleen kuka mistäkin tienhaarasta. Kiittivät hyvästä seurasta ja ottivat kantamuksensa. Tuossa minä asun, sanoivat jotkut. Ja tervetuloa taloon, jos joskus ohitse kuljet. Mutta toiset sanoivat. Terve! Minä pistäydyn tässä vain pienellä asialla. Sinä kaiketi odotat sen aikaa, niin voimme palata yhdessä saman matkan.
Suvaitkaa minun mennä hänen luoksensa sinne, missä hän on. Niin sanoen meni vieras ylös rappusia ja hän oli muutaman minutin kuluttua kirjastossa. Vanha kreivi nousi ylös ja hän katseli vierastaan tutkivin silmäyksin. Tervetuloa, parooni! sanoi hän ystävällisesti ja tuolla liukkaalla käytöstavalla, joka oli hänen maailman tavallensa niin omituista.
Agnes kuunteli kertomustani ja naurahteli. Tietysti sinä tulet käymään luonani? kysyin. Kyllä. Sepä hauskaa. Milloinka sinulle sopii? Milloin hyvänsä. Tänä iltana, vaikka. Tervetuloa! Joku naiskööri esiintyi lavalla, käännyin sitä kuuntelemaan. Mielestäni he lauloivat erinomaisesti ja minä innostuin paukuttamaan käsiäni niinkuin muutkin.
Tervetuloa, tuhannesti tervetuloa, armollinen kreivi! lausui Stiina-vanhus. Kiitos, kiltti eukkoseni! vastasi kreivi tervehdykseen, pistäen hänen pivoonsa kirkkaan riikintaalarin sekä astuen sisään huoneeseen, joka oli kalustettu tavallisen salin tapaan. Eukko niiasi, ja hänen suustaan tietysti tulvahti kokonainen kiitosten vuo.
Mitä ne ajattelevat, kun ei kuulu sulhasta vihille! No, kas nyt tulevat jo noutamaan. Hän avasi oven pimeälle ullakolle, kun kuuli avainta haparoitavan. Helander ja Lauri tulivat sisään. Hei, hei, täällähän se sulhanen vain ... nauroivat he häntä vastaan. Käykää sisään, käykää sisään, tervetuloa, mitäs kuuluu? Hyvää vain, hyvää vain.
Tervetuloa vaan nyt! Terve, terve! Kukkelmanin sydän vavahti ilosta näin komean naisen edessä. Mimmillä oli käsiväskyt ja kaikki ... paitsi tuota naamaverkkoa. Ja tavattoman suuri, punaisilla kukilla koristettu hattu. Vaalea leninki ... ja ihonväriset sukat. Nelma naurahteli ja viserteli ... ryhtyi nopeasti kahvia puuhaamaan.
Sitä et ole ennen sanonut ... enkä minäkään, vaikka laitani on sama ... kenties vielä enemmän kuin sinun. Terve, toverini, tervetuloa yhteiseen taisteluun ... me ymmärrämme toisemme päiväpäivältä yhä paremmin! Mutta ei meidän nyt ainakaan vielä ole tarvis sellaisia ajatella ... ja kauan saavat ajaa meitä takaa, saavat piirittää nälällä ja vilulla, ennenkuin antaudumme.
Päivän Sana
Muut Etsivät