Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
ROSENCRANZ. Tulimme, prinssi hyvä, teitä tervehtimään; ei muuta asiata. HAMLET. Minä kerjäläis-parka olen köyhä kiitoksistakin. Kiitän teitä kuitenkin, vaikka hyvät ystävät, kiitokseni, totta totisesti, eivät ole puolen penninkään arvoiset. Eikö teitä ole käsketty tänne? Tuletteko omasta halusta? Onko käyntinne vapaaehtoinen? Kas niin? Vastatkaa rehellisesti; no niin! Sanokaa!
Mutta mitä enemmän he lähestyivät taloa, sitä vaikeammalta näytti heidän tehtävänsä. Asia ei suinkaan onnistuisi niin hyvin kuin he olivat luulleet. Ja he valmistautuivat ankaraan taisteluun. "Jos me heti menisimme tervehtimään mammaa", ehdotti Denis. "Hänen syleilynsä antaisi meille rohkeutta." Ambroisen mielestä oli tämä hyvä ajatus. "Niin, menkäämme hänen luokseen.
Kuumaveriset napolilaiset viskasivat aseensa maahan, riensivät tervehtimään vaimojaan ja lapsiaan ja suutelivat Totilan vaipan lievettä. Palkkasoturien päällikkö ratsasti hänen luokseen. "Keihääni ovat liian heikot yksin taistelemaan. Tässä, kuningas, on miekkani. Olen vankisi." "Ei suinkaan, urhoollinen Arsakeen poika. "Sinua ei ole voitettu, siis et ole vankikaan. Mene joukkoinesi minne tahdot."
"Jumalan rauha!" tervehti Sæmund, pysähtyi vähän oven suuhun, astui sitten vitkaan perille isäntäväkeä tervehtimään; Thorbjörn seurasi. Viimeiseksi tulivat he Synnöven luo, joka vielä seisoi syrjässä, pidellen huivia kädessään epätietoisena, panisiko sen kaulaansa tahi ei, tuskinpa hän vaan tiesi, että se hänen kädessäänkään oli. "Istukaa," sanoi äiti.
"Tuletteko tervehtimään häntä?" kysyi lapsi kyynelsilmin ja vapisevin huulin. "En koskaan!" huudahdin. "Muistakaa sanoa hänelle se. En koskaan enää vaivaa häntä; tahdon rukoilla Jumalaa siunaamaan häntä ja hänen lapsiansa. Muistakaa sanoa sekin hänelle." "Tuskinpa vielä voitte mennä", sanoi lastenhoitaja. "Kyllä voin", vastasin.
Huolet, jotka kreivi sanoi tahtovansa unohtaa, kuvastuivat liiankin selvästi hänen otsallaan, kun hän meni tervehtimään puolisonsa sukulaista, joka vaatimatonna ja tottumatonna olemaan näin suuren komeuden keskellä odotti salissa, kunnes joku näkisi hyväksi muistaa hänen olemassa olonsa.
Kesällä v. 1893 minä ensikerran tapasin hänet "Vorwärts" lehden toimistossa, jonne eräs toimittajista puhelimitse kutsui hänet siksi, että hän edellisenä talvena oli käynyt Suomessa. Siinä keskustellessamme, rupesi hän hyvin vilkkaasti esittämään, että tulisin tervehtimään hänen äitiään.
KARIN. Niin, jätetään hänet nyt rauhaan. Hyvästi, Sylvi! Tahdotko, että tulemme toisenkin kerran sinua tervehtimään? SYLVI. Tulkaa vaan. ALMA. Hyvästi! Jumala antakoon sinulle terveyttä ja voimia. SYLVI. Hyvästi, hyvästi! Ja kiitos siitä, että olitte niin ystävällisiä. Minä olen usein ollut ilkeä teille. Sinulle varsinkin, Karin. Mutta elä siitä välitä. Unohdetaan pois kaikki pahat!
Keskipisteenä oli kansakoulu, jonka katolla suuri juhlalippu harvallensa häilyen houkutteli joukkoa luokseen, ja pienemmät liput kilvassa kiirehtivät tulijoita. Aliina ja Hilja menivät Saliniin. Iida oli siellä laittautumassa arpojen myyjäksi ja tuli iloisena tervehtimään tuttaviansa. Onpa siitä jo aikaa, kun on viimeksi nähty toisiamme, sanoi hän Hiljalle pidellen kiinni kädestä.
Lapset kiintyivät häneen kuin äitiin ja kehittyivät sekä ruumiillisesti että henkisesti hänen hoidossaan. Kaikkialla vallitsi järjestys ja sopusointu. Mutta eräänä päivänä pysähtyivät vaunut portaiden eteen ja niistä astuu Herzenin vanha toveri Ogarev ja hänen puolisonsa, jotka varta vasten tulivat Venäjältä häntä tervehtimään.
Päivän Sana
Muut Etsivät