United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kummankin tavaralajin me sitte asianmukaisella tavalla panimme varastoon ranta-aittaamme lähettääksemme ne myöhemmin laivassa Bergeniin, ja totta tosiaan teimme me työtä, askaroimme ja ahersimme tässä leikissä yhtä uutterasti ja hartaasti, kuin konsanaan vanhemmat työssään, vaikka ainoa todellinen hyöty minkä siitä saimme, olikin vain auringonpaiste, josta ruskettuneet kasvomme saivat nauttia.
Minä en osaa mitään, sillä äitini ja minä teimme aina toisillemme mieliksi, enkä minä huolinut oppia, mitä kouluissa opitaan, enkä huoli nytkään. Ah, teidän olisi pitänyt nähdä äitini; hän oli niin pienen pieni rouva, että minä jo kolmentoista vanhana jaksoin kantaa hänet alas puutarhaan.
Se on se sama, joka välistä sanoo sinulle ja minulle: oikeastaan me teimme väärin, vaikka verrattuina muihin ihmisiin näyttäisi, ettei ollut mitään väärää. Ja Helena niin ymmärsi tämän selityksen, että sen jälkeen he keskenään elämän tärkeimmissä käännekohdissa tulivat toimeen ainoastaan tuolla pienellä "se" sanalla.
Hän mua lempi, lempi tulisesti kuin tumma tyttö kuuman etelän; mut kuinka kauvan, luulette, se kesti? vain kuuta kaksi eikä enemmän. Me yksimielin silloin eron teimme: ei toistaan kumpainenkaan kaivannut; ja kumpikin sen kokemuksen veimme, ett' oli rakkaus meiltä haihtunut.
TIMO. Vähän pahastipa teimme, kun rupesimme keittelemään tätä juoma-ainetta. AAPO. Kenen tahdosta tapahtui tämä? Vastatkaat minua, Juhani ja Timo. JUHANI. Onpa viina sinullekin maistanut, veljeni, on tosin. Ja toiseksi, niin tehty on tehty, eikä saata sitä enään takaisin ruikutus ja marina. Niin, niin, mikä on mennyt, se on suden suussa; mutta olkoon tästälähin toinen laki.
Kun kerran jälleen pääsin hänen pieneen "Italiaansa", tuohon miellyttävään kamariin, jossa ensin tutustuimme naureskelimme, puhelimme ja teimme muistutuksiamme kaikesta muusta maailmasta. Keskustelun aineista ei ollut koskaan puute, eikä kenkään voinut olla onnellisempi kuin me.
Sen kukon osti hän muutamalla pennillä. Sillä kuka uskalsi hampainensa enään tuon vanhan pyövelin kimppuun? Me sen teimme. HERMAN. Kitas kiinni! TAAVETTI. Ja kas kun me oikein rupesimme sitä uranssamaan, niin olipas siinä ryskettä ja paukkinaa, Jessus! HERMAN. Sinä valehtelet, hunsvotti! TAAVETTI. Vai niin; eikö osaa hän säästää? Hän kun osaa. Rikas on hän ja rikkaammaksi tulee hän aina.
Emme tienneet kumpikaan, että se tuottaa peräti tuhoja, jos olutta viinin sekaan käytetään, vaan pian saimme sen huomata. Olimme ravintolaan tullessamme päättäneet mennä neljän aikana alkavaan teatteri-näytäntöön. Kun aikaa oli jo niin runsaasti kulunut, että piti lähteä sinne, teimme kiirettä. Tie sinne kulki vanhan, metsittyneen hautausmaan poikki.
Eikös täällä ... missä ne oli ... vasta olleet seurat ... ja enkös minä ollut siellä? Olihan täällä ... mutta ne olivat eilen illalla, ja nyt on jo maanantai-ilta ... elkää sitä muistelko. Ettekö tahtoisi vielä? Hän tarjosi minulle maitokupin, mutta minä työnsin sen pois. Eikös siellä ... emmekös me siellä ... pahennuksenhan me siellä teimme?
»Minä en ole vielä koskaan tsajua juonut sokurin kanssa», vakuutti eräs piirusilmäinen nuori mies. »Ennen paimenessa ollessa teimme kyllä 'saun'akan hau'emarjakukan' lehdistä tsajua.» »Teittekö tsajua?» kysyi nauraen »polavoi», joka juuri tsajua oli siihen pöytään tuonut.