Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025


Me, työväen lapset, emme saa heittäytyä työttömiksi; meidän täytyy elää niin, ett'emme tarvitse rikkaiden almua, ja tätä varten ei meillä ole muuta kuin kätemme. Heikolla ainoastaan on oikeus valittaa. Kun ihmisellä on voimaa ja terveyttä, niin käy hänelle työ helpoksi". "Enkös minä ole sanonut", vastasi Frans närkästyneenä, "että minut on käsketty pois tehtaasta?

Niin elämä siellä vilkkui ja välkkyi kuin poreilevat vesikellot kiiltävässä näkinkengässä. Eväsvarani olivat jo lopussa, kun viimeinkin sain työpaikan suuressa savotassa, jossa valmistettiin joukottain huonekaluja. Kuukauden päivät siellä työskelin; kovin ikävät päivät. Sitten vähennettiin koko tehtaasta työväkeä ja minä olin ensimmäisiä, jotka saivat luopua.

Liisan tehtaasta lähti sittemmin useoita pikku myssyjä, pitsikravatteja, ruusuja ja kaulaliinoja, jommoisia tällä seudulla käytettiin paljon. Pikku Paul sai niistä kokoontuneilla rahoilla milloin uuden etuliinan, reunuskoltin tai kiiltävät pikku saappaat ja ihastuksella katseli äiti poikaansa uusissa pukimissaan.

Gabrielilla oli tällä kertaa tavalliset nahkakengät jalassa, ja nappiin pantu takki työpaidan päällä. Kasvonsa hän oli nähtävästi tehtaasta lähtiessä pessyt, sillä tukan reuna oli korvan luota märkänä; siihen paikkaan oli jäänyt vähän nokea. Mitään kannua ei hänellä myöskään ollut nyt mukana.

Niin, niin, ymmärränhän minä, sinä sanoit niinkuin sinusta näyttää, sanoi Gabriel myöskin nousten ylös. Minä sanoin vaan ajatukseni ja sinä tietysti teet niinkuin parhaaksi näet. No niin, niin. Eikä siitä siis sen enempää. Ja veljekset ottivat toisiansa olasta ja Henrik vähän taputti Gabrielia sovinnon merkiksi. Kyllä minä pääsen tehtaasta sinua saattamaan huomen-aamuna, sanoi Gabriel hyvästiksi.

Ja mistä tehtaasta? kysyi muori. Se on ... kalatehdas Hermannissa. Ja kusiini ... mikä se nyt onkaan suomenkielellä? Viimein sai Kukkelman jollakin tavoin selvitetyksi, mikä kusiini on ... ja muorin käsittämään, että Nelma oli hänelle ainakin jokin sukulainen. Mutta muoriko olisi sitä sukulaisuutta uskonut? Olisiko tuolla jumalattomalla oikein sukulainen? Ja noin nuori!

Sentähden erosin tehtaasta ja rupesin eräälle Ruotsalaiselle kauppahuoneelle asioitsijaksi. Muutaman viikon siinä toimessa oltuani sain käskyn lähteä pääkaupunkiin, jossa pitkitin samaa tointa. Neljä kuukautta kestäneen kauppasopimuksen loputtua sain kirjurin paikan suurenmoisessa makasiinissa pääkaupungissa, jossa isännän ahdasmielisyyden tähden en kauvan tullut toimeen.

Jos vaan olisi löytynyt jokukin ihminen, ajatteli Nehljudof katsellen pojan tuskallisia pelonalaisia kasvoja, joka olisi säälinyt häntä silloin kuin hän leivän puutteen tähden lähetettiin maalta kaupunkiin; jos puutteenalaisia olisi autettu, tai jospa vaan silloinkin, kuin hän jo oli kaupungissa ja kaksitoistatuntisen työpäivän jälkeen kulki tehtaasta vanhempien toverien, viettelijäinsä kanssa ravintolaan, kunpa olisi silloinkin löytynyt ihminen, joka olisi sanonut: »älä sinä mene Vanja, ei se ole hyvä», niin ei poika olisi mennyt, ei olisi joutunut harhatielle, eikä olisi mitään pahaa tehnyt.

Ehkä ei ollutkaan mitään tapahtunut, koska hän ei mitään kuullut. Mutta nyt kuuli hän taas tuon kaukaisen melun, ja nyt se lähestyi. Se ei ollut mikään kansanjoukko, luultavasti vaan yksinäinen mies, joka käveli kadulla. Mutta ei, ääni kuului tehtaasta, nyt sen kuuli aivan selvästi, ensin kapusi se portaita ylös, sitten lähestyi se käytävää.

Ainoastaan sinun ja lapsemme muisteleminen pidättää minua elämääni lopettamasta!" Elisabetille olivat kaikki nämä sanat kuin puukonpistoksia ja hän puhui lempeästi: "Minä tiedän, Yrjö, mitä sinä olet kärsinyt silloin, kuin herrasi niin äkisti kutsui sinut pois tehtaasta, ja tiedän myöskin, miten kurja ja tuskallinen elämäsi varmaan on ollut niin julman miehen orjana.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät