Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Minä ainakaan en koskaan mene teatteriin murhenäytelmiä katsomaan; itkeä saapi tässä maailmassa kyllä ilman sitäkin. Suokaa anteeksi, serkku, mutta minä tahdon iloita kaikesta, mitä näen ja kuulen, ja sentähden rakastan minä huvinäytelmiä, joissa kaikki loppuu niinkuin pitääkin, yksiin tai kaksiin kunniallisiin naimisiin.
Tahdot sillä sanoa, että me siitä pidämme! Noh, on se yhtä hauskaa kuin neuloa makasiineissa 1:25 pennillä päivässä. Ainakaan en minä viitsi itseäni tylsistyttää ja rääkätä neulomahevosena. Saada finnejä kasvot kirjavakseen ja harmaan ihovärin. Jos minä olisin ollut rikas, olisin ollut mieluummin laulajatar. Pyrithän teatteriin.
Soma sitäkin kuulla!... Kuule, sinähän tunsit entiseen aikaan sen rouva Sinikan? Nyt se tulee! ehti Paavo Kontio ajatella. Kyllä, koetti hän vastata niin välinpitämättömästi kuin suinkin. Kuinka niin? Ilman vain. Tulin tänään muistaneeksi, kun näin lehdistä, että hänen miehensä on kuollut. Ehkä hän jälleen liittyy teatteriin. Ehkä. Piditkö hänestä? Paljon.
Mitä varten teatteriin? Siellä on tänään premieeri. Ennätät sinä nähdä sen premieerin vastakertanakin ... tule pois, minä pistouvaan issikankin, jos lähdet. Oli ensimmäinen rekikeli, minä olen intohimoinen ajurilla-ajaja, ja niin lähdettiin saunaan ja jätettiin premieeri toiseen kertaan.
V. 1875, siis Fannyn ollessa 13-vuotias, kiinnitettiin hänet teatteriin oikein kontrahdilla, jossa m.m. sanottiin, että hänen piti olla mukana kaikissa kuorolaulu- ja tanssiharjoituksissa sekä esiintyä pienissä osissa. Suuria tehtäviä ei nyt aluksi voinut niin nuorelle tytölle antaa, mutta ne kasvoivat vuosi vuodelta, samassa määrin kuin hän itsekin kasvoi.
Ehkäpä hänellä oli hyvinkin elävä malli käytettävänään. No niin, uskossaan kukin tulee autuaaksi. Minä vain en ole heitä nähnyt... Ketä? Niitäpähän hirviöitä naishaamussa, niitä vampyyrejä ja daimooneja. Mutta teatterissa niitä näkee... Et sinä aio tänä iltana teatteriin? Tuskin. Taitaa tulla jo kaksitoista vuotta siitä kuin olen käynyt niissä. Tulisit nyt kerran.
Yksi ainoa oli ollut vähän viisaampi, joka oli sanonut, että huonompia julkaistaan, vaan silloin pitää olla tunnettu nimi. Tunnettu nimi! Kun Santtu juuri siihen pyrki. Sitten Santtu nähdessään Ida Aalbergin oli keksinyt, että ensimmäiseksi rakastajaksi teatteriin. Sehän oli hänen alansa! Vaan onnettomuushan oli Santun osa elämässä.
On tapahtunut joskus, että kevään surkealla tavalla katkasee odottamaton takatalvi, jolloin kevätpäivän lämpimään tottuneesta ihmisestä se tuntuu kahta kamalammalta. Ei saa olla mistään ihan varma! Hellille. Minä ymmärrän tarkoituksesi. Ei se voi olla mahdollista. Gryhling nousee, aikoo lähteä. Kuule Kaarlo! Etkö lähde meidän kanssamme teatteriin? Niin minäkö? Sinä juuri. Mitä minä siellä teen.
Ja se oli vain juhlan aatto, sillä oikea juhla oli vasta jonakin seuraavana päivänä, jolloin jotkut vuokralaisista liittyivät yhteen ja lahjoittivat rouvalle ja hänen perheelleen vapaapiletit teatteriin tai konserttiin. Se oli varsinkin rouvalle itselleen suuri tapahtuma.
Vielä enemmän ymmälle joutuu mennessään annamilaisten teatteriin, jossa sekä tanssitaan että näytellään. Teatterissa ovat istuimet ja näyttämö samanlaiset kuin meillä, se ero vain, ettei laitoksia koskaan vaihdeta. Ja siitä alkaakin jo ero meidän ja heidän välillä. Meillä ensiksikin koettaa musiikki vaikuttaa soinnullaan, heillä on orkesteri, joka etsii kuta kauheimpia ääniä.
Päivän Sana
Muut Etsivät