Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Muutaman lämpimän syrialaisen päivän iltapuolella Richard makasi tautivuoteellaan, joka hänen sielulleen oli yhtä inhottava kuin itse tauti hänen ruumiilleen ilkeä.
Heitä vastaan olisin suonut olleeni taistelemassa viimeiseen hengen vetooni asti, sillä "sorea on sotainen tauti," mutta sitä kunniata minun osakseni ei tullut... Siunatkoon Jumala maatamme ja sen kansaa! Hän siunatkoon minuakin ja armahtakoon meitä!" Näitä sanoessaan Matin kyyneleet tulivat tulvillensa ja hän vaikeni vaikenemistaan, kunnes kuoli.
"Luuletteko, että se on vanha?" kysyi Dora kummastellen. "Voi, kuinka oudolta tuntuu, että Jip olisi vanha!" "Se on semmoinen tauti, jonka alaiseksi kaikki, pikkuiseni, joudumme, mitä enemmän edistymme elämässä", sanoi tätini iloisesti; "minä en tunne itseäni siitä vapaammaksi nyt, kuin ennen, vakuutan sinulle". "Mutta Jip", lausui Dora, sääliväisesti katsellen sitä, "pikku Jip'kin!
"Minä arwelen kolmea ainetta, se on merkurium, terra adamica, ja materia prima." "Waan minä en ole koskaan ennen tuntenut tällaista kipua, se on minulle aiwan outoa." "Antakaa olla, tauti on kuten sanotte warsin uutta, siis parannusaine pitää myös olla uutta, sellaiselle kiwulle juuri äsken walmistunutta." "Ja tunnetteko mitä sellaista?"
Yhteiset kopit, joissa orjia tavallisesti pidettiin, rupesivat nekin täyttymään ääriään myöten. Alettiin pelätä, että tauti leviäisi koko kaupunkiin, ja sentähden täytyi pitää kiirettä. Kaikki nämä huhut ennättivät Vinitiuksen korviin ja veivät häneltä viimeisenkin toivon välähdyksen.
Muuta en enään voinut ajatella kuin että kaikki maailman kansat ja sukukunnat kohta kuolisivat sukupuuttoon. Aloin jo odotella itsellenikin tuota pikaa lähenevää sairautta ja kuolemaa. Tauti oli kuitenkin hyväksi onneksi kaukana minusta.
"Eikö se ole ostettava?" j.n.e. Ja samassa määrässä kuin kauppiaan luottamus häneen nousi, kuului vastaus: "Niin aivan!" "Niin se on!" "Ostetaan kaiketi!" jopa, vaikkei kauppias ymmärtänyt laisinkaan, miksi se niin oli, tahi miksi se oli ostettava. Tämä luottamus kauppiaassa Anteroon oli kasvanut, samassa määrässä kuin tauti työtänsä teki.
Ryintä=kohtausten tullessa ottaa lapsi mielellänsä kiinni mistä hywänsä peljäten lankeawansa, rykimisen lopulla oksettaa häntä tawallisesti. Tämä tauti kestää kuuden wiikon paikoilla ja wälistä kauwemminki.
Mikä on Jumalan tarkoitus? Miksikä puro, joka ei saa eteenpäin rientää, ei voimiaan koetella, ei tehtäväänsä täyttää, ei edes saa painua meren suureen hiljaiseen hautaan? Koetan olla kyselemättä, ajattelematta, mutta se ei ole helppoa, kun ei ole voimia työhön eikä tauti enää ahdista, niin että ajatukset siihen kohdistuisivat.
Kun valvoin hänen luonansa, minä osaksi havaitsin, mimmoista tuskaa hän oli kärsinyt luostarissamme Erfurtissa. Hän muisti syntejänsä ja pelkäsi Jumalan kauheata tuomiota, samalla kuin tauti rankaisi hänen mieltänsä. Toisinaan hän tunsi, että se oli perkeleen käsi, joka painoi häntä alas. "Perkele", hän sanoi, "on veljien päällekantaja eikä Kristus.
Päivän Sana
Muut Etsivät