United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka ihanasti miellyttävältä eikö kaikki näytä äitisi kodissa hämärässä, kun me kaikki istumme valkean ympärillä ja liekki valaisee tauluja ja kirjoja ja antaa niille tuollaisen uneksuvan hohteen." "Sinä olet pieni runoilija, lemmittyni; sinun toimenasi on nyt muuttaa elämän prosan runoudeksi." "Niin, ja sitä kutsun minä naisen tehtäväksi maan päällä.
Tässä, näette, näiden pensaiden alla löysin kiiltomatoja kesäyönä ja tällä paadella sulatti aurinko ensimmäiseksi lumen keväällä. Kun silloin puolanvarret tulivat näkyviin, luulimme me lapset suven tulleen. Tuolla rinteellä noukimme myöhemmin mustikoita ja vadelmia. Maria katseli tauluja kauan ja miettivästi. Taas tarjosi hänelle Attila lehden.
Ja sinne me teenjuonnin jälkeen kaikki menimmekin. Se oli yläkerroksessa, kattovalolla varustettu ja täynnä tauluja, harjoitelmia, veistokuvia, kuvakudoksia, esirippuja, koriste-esineitä, siellä oli sanalla sanoen niin paljon, että olisi kestänyt tuntikausia tutkia sitä perusteellisesti.
"Niin, nuorimies", sanoi hän, "me olemme esittäneet muutamia eläviä tauluja huviksenne, ja te voitte kiittää minua arvokkaasta paikasta, joka teillä on ollut." "Olen suuressa kiitollisuuden velassa teille, hyvä herra", vastasin kiitollisuudella ja vastenmielisyydellä. "En tiedä miten teitä kiittää". Hän katsoi minuun omituinen ilme ivallisissa silmissään.
Se oli nurkkahuone, tuo, johon saavuin; siellä on pelkkiä mahognysia huonekaluja ja pehmeiksi topatuita nojatuoleja ja sohvan yläpuolella on kultapuitteisia tauluja; kaikki jotenkin tummaa. Mutta tuosta en nähnyt rahtuakaan silloin, sillä minusta näytti ensimmältä kuin olisi ollut melkein pimeä. Mutta siellä oli tuonlainen suloinen hämäryys vaan.
Tauluja ja kasvia. Keskellä huonetta katettu kahvipöytä. Avonaisesta peräovesta näkyy kaunis kesämaisema. Aika edellä puolen päivää. Tohtori, Aina ja Insinööri istuvat kahvipöydän ympärillä.
Sen vieressä on toinen taulu: "Pyrkikööt ihmiset kilpailussaan toistensa kanssa ylöspäin, aurinkoa kohti, niin kasvaa heistä kustakin solakka huojuva honka." Sitten tulee samassa metsässä toisia tauluja, joihin on kirjoitettu: "Jollei minulla, hoikalla huojuvalla puulla, olisi suojanani tuhansia muita puita, en minä pysyisi pystyssä myrskytuulen tullen."
"En minä tahtoisi tulla vanhaksi", sanoi Eva kerran, johon kyllä ehkä vaikutti se, että hän oli läheltä nähnyt, miten vaivaloinen ja puolinainen oikein vanhan ihmisen elämä oli. "No, kauanko sinä tahtoisit elää?" kysyi toinen. "Noin kuudenkymmenen-vuotiaaksi", oli vastaus. [Kuva: Eva Ingmanin maalaamia tauluja (jäljennöksiä) joita hänen kuoltuaan oli näytteillä N.
Salongissa näkyi olevan useita uusia tauluja, ja muuan puseroon puettu mies, jolla oli punertava parta ja viikset, mutta katseessa ja tukan kuosissa jotakin, joka elävästi palautti mieleen Van Dyckin kuvan, käyskenteli siellä kukkien ja taulujen keskellä. Ahaa, ajattelin minä, siinä meillä on tuo suuri ruotsalainen maalari Larsson. Ja hän se oli. Taiteilijan tuntee aina.
Niin oli tuttavuutemme tehty ja tuskinpa sillä hetkellä aavistimme, että silloin juuri sidottiin side, jonka siteen monta kovaa lähemmä puolvuosisadan kuluessa koettuaan vasta kuolema olisi katkaiseva. Salimme seinillä riippui useita vanhojen hollantilaisten ja italialaisten mestarien maalaamia tauluja.