Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Aias, askelnopsa Oileun poika, nyt lainkaan luopunut Aiaan ei, Telamonin aaluvan, luota, vaan kuten sonnia kaks sarall' uudismaan nidevankkaa auraa kiskoen käy ykstuumaisesti, ja runsas sarvien juurilt' uhkuelee hiki ruskean otsan; niitäpä toisistaan ies vain silovartinen estää, konsa ne päästäkseen saran päähän astuvat innoin: noinpa nyt erkanematta he taistelivat tasarinnan.
Siin' ohi ehtinyt ois Diomedes tai tasarinnan, ellei närkästyksissään äkin oisi Apollo iskenyt pois hänen kourastaan helavälkkyä ruoskaa. Silloin puhkesivat uron silmiin kyynelet kiukun, sill' yhä yltyen vain Eumelon juoksijat kiiti, vaan omat jälkeen jäi, kun ruoskaa vailla ne juoksi.
Mittelivät miekkojansa, koittelivat korttiansa: olipa pikkuista pitempi miekka vanhan Väinämöisen, yhtä ohrasen jyveä, olen kortta korkeampi. Mentihin ulos pihalle, tasarinnan tanterelle. Siitä vanha Väinämöinen löip' on kerran leimahutti, löipä kerran, löipä toisen: listi kuin naurihin napoja, lippasi kuin liinan päitä päitä Pohjan poikasien.
Vahvimmat oli miehiä maan asujoita he varmaan, vahvimmat oli, vahvimpain kera ottelivatkin, vuorten hirmut nuo perisurmaan sortivat julmaan. Heill' olin kumppalinaan toki, kaukaa matkasin, kauas jäi Pylos; itse he näät kera kutsuivat minut sieltä; myös tasarinnan taistelin ei sitä taistoa kestäis maan asujoitten ihmisien nykypolvea kenkään. Vaan toki neuvoa noutivat mun, sanan ottivat varteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät