United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun tulin alas majaan, sanoi tarjoilijaneiti: »Hän on paha tänään.» Se oli siis heillekin »hän»! olento, kuinka korkea sitten lienee ollut, en tullut kysyneeksi, mutta sen olen aina huomannut, että vuoristolaiset varsinkin jonkin onnettomuuden yhteydessä puhuvat korkeista huipuista yhtä suurella kunnioituksella kuin Jumalasta ja paljon suuremmalla kuin paavista.
TARJOILIJANEITI. Ja jos maisteri suvaitsee jotakin tarvita, niin maisteri soittaa vain kellon päälle. HURMERINTA. Kun sai puolimarkkasen, niin muuttui toiseksi ihmiseksi. HILLERI. Toisille pitää olla kerrassaan markka, ennenkuin muuttuvat toisiksi ihmisiksi, jotkut eivät muutu markalla eikä millään. HURMERINTA. No! Hillerin ei siis tarvitse nyt mennäkään sille asialle, koska näin kävi.
Oi ruusunen, sä suloinen, oi etten sua nähnyt ois! Kas niin! Siinä se nyt oli! HILLERI panee lasinsa pöydälle, istahtaa tuolille lynkäpäisilleen polviaan vasten, peittäen käsillä kasvonsa, nauraa nauruaan. TARJOILIJANEITI. On ilveitä hullulla! Korjaa täältä luusi! Se on samantekevä, mitenpäin muna on padassa. Ideaali! Korkealle, korkealle! Periaatteet!
Mutta tuossa on hattunne. HILLERI. Sepä hyvä. Päättä sitä kyllä toimeen tulee, vaan hatutta ei. TARJOILIJANEITI. Mutta kuulkaa, Hilleri. Miksi tätä herraa oikein karahteerataan? HILLERI. Herra pankkiiriksi. TARJOILIJANEITI. No sitähän minäkin, että se ei ole mikään mökinpoika, kun antoi juomarahana kultarahan. Nuo sille äsken kukko muni. TARJOILIJANEITI. Herra jesta! Ja jättää tuolla tavoin.
Dominonpelaajat lakkasivat pelistänsä, biljaardin pelaajat keskikerroksessa kumartuivat, biljaardikeppi kädessä ja piippu suussa, katsomaan yli porras-aukon, akkunat, lasit ja tarjottimet helisivät ikäänkuin olisivat postivaunut ohi ajaneet, ja tiskin luona seisova tarjoilijaneiti sanoi kaikille tulijoille: »Joutukaa sisään, tänään puhuu hra Méraut.»
On meidän kunnon kansalaisina ryhdyttävä vastustamaan intoilevia työväenkiihottajia! Sillä...! Hänen piti sanansa painoksi lyödä jalkaansa, mutta horjahtuikin, suistuen pöydältä mahalleen lattialle että mäjähti. Tarjoilijaneiti ilmestyi nyt heti vihasta puhkuen huoneesen. Vihavainen kiivastui tästä, uhoillen että kaikki piianluntut uskaltavatkin tulla heidänlaisten herrojen rauhaa häiritsemään.
Jos herralla ei ole rahaa, niin saa herra muuttaa heti pois! Ohhoh! Onpa osattu panna taksaa! Ja tällaisesta huoneesta, jossa on aivan tahallaan kaikki mullinmallin. TARJOILIJANEITI. Jos ei kelpaa, niin menkää muualle! HURMERINTA. Menenkin. Mutta kyllä minä teitä muistan! Kiitoksia! Tuhansia kiitoksia, herra maisteri. Minä tulen tänne vähän siivoamaan.
Ovi temmattiin auki ja sisään syöksähti tarjoilijaneiti, joka hätiköiden kuiskutti jotakin isäntänsä korvaan. Tämän kasvot kirkastuivat. Hän pani pyöreät kätensä ristiin kiitolliseen rukoukseen. »Lapset», huusi hän, »vielä elää tuomari taivaassa! Vapaaherra on käsissämme.» Schrandenilaiset päästivät riemuhuudon ja hypähtivät istuimiltaan. »Kuinka? Missä? Milloin? Kuka on hänet nähnyt?»
Pyydän nöyrimmästi anteeksi. Mutta Hilleri sanoi herra maisterin käskeneen minua. HURMERINTA. Onko tuo viereinen huone vapaa? TARJOILIJANEITI. On, on. Ja se on järjestyksessä ja erittäin kaunis huone ja rauhallinen. HURMERINTA. Minä otan sen. Ja tämän huoneen saatte järjestää ja laittaa minulle toiseksi. TARJOILIJANEITI. Heti paikalla, herra maisteri.
Taikka maisteri voi siirtyä tuohon viereiseen huoneeseen, se on erittäin kaunis huone. Maisteri varmaan ihastuu siihen. HURMERINTA. Minä olen niin äärettömästi ihastunut teihin ja teidän huoneisiinne. TARJOILIJANEITI. Ja tuosta on ainoastaan sama vuokra kuin tästäkin. HURMERINTA. Te olette erittäin ystävällinen.