Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Minä olin saduissani lukenut pienistä hopealla koristetuista tohveleista, pienistä punaisista kengistä, ja paperikin, jossa ne ihastuttavat tarinat olivat luettavina, oli minusta liian paksua ja kankeata anturaksi senkaltaisille yläilmaisille samettisille ja silkkisille taideteoksille. Mutta tuo hirviö, jota vieras nauraen piti kädessänsä, oli mitä paksuimmasta vasikannahasta tehty.
»Kyllä, sitä parempi... Minä palaan takaisin pitkän Robistorin kanssa jäiseen vuoristoon... Minun oli siellä niin hyvä olla.» »Rouva Eleonoren tarinat ovat sekoittaneet hänen ajatuksensa», sanoi kuningatar lempeästi... »Poloinen raukka! Maailma on hänelle liian pimeä... Ainoastaan seikkailut huvittavat häntä. Kuitenkin pitäisi hänen päähänsä piakkoin saada muutakin.»
Tunnen vaan oman tilani. Ajattelehan orasta, Hangen alla uinuvata. Se kevättä vartoi, vartoi, Toivoi putkelle puheta, Kukkiakin päivän alla, Nauttia kevät-iloja. Niin tulikin keito kevät, Päivin paistoi, öin pakasti, Söi orahan onnen toivon, Ilon kuihdutti kukalta. Niin uneksin, niin odotin, Niin olen pettynyt minäkin. NUORI JOUKO. Heitä jo lapsien tarinat!
Tämä eloisa innostus antoi minulle aiheen sovittaa etupäässä nuorisoa varten ja kertoa ne tarinat ja sadut, jotka olen kuullut ja säilyttänyt muistissani.
Ne harvat tarinat, jotka ovat säilyneet meille, ovat varsin omituisia ja viehättäviä; ne sallivat meidän likemmältä katsahtaa ihmisluontoon ja näyttävät, mikä ihminen on jotenkin alkuperäisessä tilassa ja mistä hänen tulee sivistystä kiittää.
Sekä yleistä että isänmaan historiaa luettiin ja tutkittiin ja heille molemmille rupesi kangastamaan isänmaa ja sen kansa sortoa kärsivänä, mutta rakkaana. Vänrikki Stoolin tarinat vahvistivat paljon heidän isänmaan-rakkauttansa, sillä niiden avulla tulivat he tuntemaan ja näkemään kansan, "mi kunnian Edestä kaikki koitti, Nälissään, palellessahan Kuitenki vielä voitti."
Kuninkaan omista urhotöistä tiesivät myöhäisemmät tarinat kertoa näin. Harpunsoittajan puvussa meni hän tanskalaisten leiriin ja, koska hän oli taitava sekä laulamaan että soittamaan, huvitti heitä suuresti. Vietiinpä hänet päällikönkin telttaan. Laulaessaan hän tarkasteli kaikki heidän varuksensa ja tutki kaikki heikot paikat.
Meidän kylän Mattisen Tommillekin kunhan selvittää kahdeksan tuhatta hopiaa, niin siinä niitä tavaroita tarvitaankin" ... tiesi Paavo haastella. Tytöt pujahtivat kaikki yhdessä syräpässä pois leikkituvasta ja pojatkin alkoivat mennä samaa tietä... Siihen keskaantuivat Matin ja Paavonkin tarinat, ja kotiinsa päin hekin alkoivat vajua.
Kertoivat tarinat kansan: Tullessa heleän heimon tälle maalle, manterelle, saarelle suven suloisen, pedot ilkeät elivät vielä saaren viidakoissa, peikot ahmatit asuivat rotkoissa, lomissa louhten, tahtoivat tapella, purra, kaiken raadella rajusti.
Mutta samalla oli koko hänen olennossaan ja käytöksessään jotakin niin arvokasta, niin maltillista ja itsetietoista, kuin olisi hän koko ajan huomauttanut: noli me tangere! Ja pian oli hän ehtinyt kertoa minulle koko pitkät tarinat itsestään. Hän ei ollut oikeastaan pariisitar, hän oli kotosin Sedanista, vaan oli nyt ollut vuoden Pariisissa soittoa ja laulua harjoittelemassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät