Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
"Ei, Valdemarini," sanoi Guldborg ja taputti poikaa rusottavalle poskelle; "mielelläni soisin sinulle tämän ilon, mutta samalla tulisin sinun kanssasi siihen hurjaan ahdinkoon, joka epäilemättä tulee olemaan sinä päivänä. Jos hyvä mestari Petter vielä eläisi, niin olisi hän ehkä hankkinut meille paikan seisoaksemme jollakin ikkunalla; mutta hän on nyt kuollut, ja sentähden olemme kotona."
Ja kumminkin viehätti tällainen puhe. Hän odotti, että Leontina rupeisi järjestämään pukuaan kuntoon. Mutta tämä ei välittänyt mistään vain nauroi. Oli kerrassaan mainiolla tuulella. Poikkesi kerran ovelle kuuntelemaan: Siellä ne ovat jo ehtineet pitkälle! huusi Leontina ja taputti käsiään. Kyllä minä heidät tunnen. Ei tämä ole heille mikään yllätys!... Olemmehan me kaikki olleet mallina!
Kuningatar taputti käsiänsä ihastuneena ja ojensi kirjelmän Boscovitshille. »Pian, pian! kääntäkää se ja lähettäkää se hetipaikalla! Onhan se teidänkin ajatuksenne, sire!» jatkoi hän muistaen samassa, että kuningas oli itse läsnä ja että kaikkien silmät olivat luodut heihin.
Creakle, puollustamaan itseäni", jatkoi Steerforth, "ja selittämään, mitä minä tarkoitan ei minulla ole mitään muuta sanomista, kuin se, että hänen äitinsä elää almuista vaivaishuoneessa". Mr. Mell katseli yhä häntä ja taputti minua vielä ystävällisesti olkapäälle ja sanoi, jos oikein kuulin, kuiskaten itsellensä: "niin, minä ajattelin sitä". Mr.
Sumu oli nyt tiheänä kuin pumpuli akkunan takana. Holmes nosti lamppua, niin että se näkyi. "Tänä iltana ei kukaan voi kulkea Grimpenin suon yli", sanoi hän. Rouva Stapleton puhkesi nauruun ja taputti käsiään. Hänen silmänsä säihkyivät ja hampaansa kiilsivät. "Sinne hän kyllä voinee osata, mutta ei sieltä pois", sanoi hän. "Hän ei voi nähdä oksia, jotka osoittavat tietä. Me istutimme ne yhdessä.
Herra pastori ... saanko minä sanoa pari sanaa kahden kesken: mahtaisiko pastori samalla voida lukea haudan hukkuneelle ... meistä se olisi niin suotavata, että tulisimme vaikka erikoisesti sitä varten noutamaan ... jos se käy päinsä? Melkein kyyneliin heltyen taputti pastori Söderlingskaa hartioihin.
Mutta hän oli iloista poikaa ja nauroi täyttä kurkkua, kun minä rallatin tahtia ja panin toimeen kaikenlaisia hullunkurisia kujeita. Hän taputti minua olkapäälle ja suuteli poskelle sekä kehui minua mainioksi koiransilmäksi.
Hän aikoi mennä, mutta seisahtui ja taputti tytön päätä. Ethän sinä ole pelästynyt? Ellen ei vastannut, vaan katseli isäänsä suurilla silmillä. Hra Jansen meni väen tupaan. Ellen kuunteli. Hän kuuli isänsä syvää ääntä ja meluavaista vastausta. Sitten melske ja jyrinä.
Köllähän nuo ovat oikein hienoja, ja sitenhän valitaan kuten osataan, sanoi pietarilaisella murteellaan tuo ystävällinen rouva valtioneuvoksetar, joka levottomana oli noussut seisomaan ja nyt nojausi täti Sohvin olkapäähän, taputti häntä hieman ja kuiskasi: Menä menen vehäsen katsahtamaan pekkupuuhiani.
Taas hetken äänettömyys. Sen jälkeen keskustelu alkoi uudelleen, heidän istuessaan silmä silmää vastaan: "Puhukaamme nyt ystävistäni. Onko niitä monta?" "Ei, sire. Yksi ainoa, mutta hyvä." "Kuka sitten?" "Te itse." Melkein asemaansa muuttamatta, kuningas taputti ystävällisesti runoilijaa olkapäälle. Sitten hän taas jatkoi kysymyksiänsä: "Entä minun toverini ... häh! kutka ne ovat?"
Päivän Sana
Muut Etsivät