Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mutta runoiliamme karttavat aina paitsi elegioissa, tätä yhdenmoisten sanojen käyttämistä." Sillä välin kuin Caesar näitä laverteli, Cineas ei ajatellut muuta kuin Agrippinaa ja surman laivaa ja hän viimeisiä sanojaan salamurhaajille. Hän ajatteli Senecan, kun tämän neuvoa murhan suhteen kysyttiin. Hänestä tuntui, ikäänkuin ei koko tämä hirmuinen tapaus voisi olla kuin unen kuvaelma.
Kumminkin taivutti rouva Beidermann hänet sen verran, että minulla tuontuostakin oli lupa viettää päiväni lähetyspaikassa; ja eräässä tilaisuudessa, kun muuan odottamaton seikka kutsui äidin pois, sain huolekseni hoitaa pikku Minnaa. Silloimpa sattui tapaus, joka ei milloinkaan muistostani hälvene. Tähän aikaan olin yhdeksän vuotias ja Minna Beidermann oli kaksi vuotta minua nuorempi.
Yhtähywin ei Myhrberg'in osan=otto tässä sodassa, waikkei tiedetä millä nimellä hän siellä taisteli, ole woinut olla aiwan mitätön, sen todistaa suuri kunnioitus ja rakkaus, jota puolalaiset maanpakolaiset hänelle useammin kerroin osoittiwat. Hän oleskeli myöhemmin kauan aikaa suotuna wieraana ruhtinas Egartoriskyn luona Romassa. Samaa myös osoittaa seuraawa liikuttawa tapaus aikaisemmalta ajalta. Myhrberg, Pariisissa oleskellessaan, oli kerran pulassa, kun hänelle tulewa rahakirje yli määrä=ajan wiipyi. Helposti olisi hän tietysti saanut pienen lainan joltakulta monista ystäwistään, mutta ylpeys esti häntä "kerjäläiseksi" rupeemasta. Hän meni siis mielemmin yhteen noista työwäelle aiotuista rawintohuoneista, joissa muutamasta sousta (noin 5 pennistä) sai oikeuden kolme kertaa pistää kahwelin suureen soppakattilaan ja täten onkia, miten onni salli; lihapalasen, potaatin, kaalinlehden y.m.s. Kun Myhrberg syötyänsä astui ulos kadulle, kääntyi huonoihin waatteihin puettu mies hänen puoleensa: "Enhän minä suinkaan erehdy, Tehän se olette...! Mä kohta tunsin teidät!" Myhrberg turhaan koetteli muistaa miestä. "Te ette näy tuntewan minua minä olen Puolalainen ja olen teidän johtonne alla taistellut Grohow'issa, Ostrolenkassa mutta, sallikaa minun kysyä, kuinkas te täällä käytte? Woisiko semmoinen mies olla puutteessa? Woi kun minä olen niin köyhä, etten woi auttaa teitä!" Myhrberg rauhoitti häntä, wakuuttaen että hänen puutteensa waan oli satunnainen, hetkellinen. "Sallitteko kumminkin", jatkoi Puolalainen, "että joskus käyn teidän luonanne puhumassa menneistä ajoista?" Siihen suostuen ilmoitti Myhrberg hänelle kortteerinsa ja he erosiwat kättä puristeltua. Seuraawana päiwänä tuli Myhrberg'ille nimetön kirje: "Onneton pyytää teitä awuksensa. Tulkaa niin pian kuin mahdollista ... kadun ... numeroon." Myhrberg, jonka jalo sydän aina oli apuun walmis, riensi osoitetulle paikalle ja tapasi katon=alaisessa kammarissa nuoren neidon. "Minä olen Puolalainen," sanoi tämä, "ja kuulin eräältä kansalaiseltani että te olette puutteessa. Rikas en ole minäkään, kun olen wiraltani tanssijana balletti=teaterissa, mutta onpa minun kuitenkin onnistunut saada tämä pieni summa kokoon.
Hän pyysi minulta anteeksi, että oli kirjoittanut minulle. Minun pitäisi lukea tuo tapaus niihin ajattelemattomuuksiin, joita sellainen henkilö voi tehdä, joka juuri on kadottanut yhden rakkaimmistaan. Sitte kertoi hän minulle yhtä ja toista äidistänsä ja hänen viimeisistä hetkistään, mutta siitä, jota olin odottanut, ei hän maininnut sanaakaan. Ja niin tulin minäkin kylmäksi ja jäykäksi.
'Mikä sinulle tuli, Fabian? kysyi Agneta hiljaa, kun huomasi minun toipuneen. 'Minä en woi hywin täällä on niin kuuma, haluaisin päästä kotia', sanoin hänelle, tietämättäni, mitä oikeastaan sanoin. Kaikki katsoiwat, mikä enemmän, kuka wähemmin kummeksien minuun. Olipa tuo tapaus waikuttanut kaikkiin niin paljon, että tanssiminen loppui siihen ja itsekukin hankki kotiinsa lähtöä.
Eräs wiikkaus tämän tapauksen perästä, herra Kulakow kirjoitti ja lähetti Wiipuriin seuraawan anomuksen: "Korkea wapaasukuinen herra paroni! Hirmuinen tapaus käskee minun kääntymään teihin, herra paroni. Yksi minun palwelijoistani on karannut. Hän on luullut uudet asetukset wapauttawan häntä welwollisuuksista, jotka owat yhtä pyhiä kuin lait.
Mutta ylpeänä saapasteli laiha kukko pihan halki, kaula ojona ja kiekasi korkealla äänellä, aivan kuninkaallisesti. Sakaria oli tapaus huvittanut ja tyytyväisenä työntyi hän taloon, kysellen sen hoitajatarta, Eulaliinaa. SEITSEM
Siten oli vielä yksi salaperäinen tapaus liittynyt useihin entisiin samankaltaisiin, vaikka näennäisesti arvottomiin seikkoihin, jotka olivat niin tiheään toisiaan seuranneet.
Ja nyt nähtiin se kumma, että isäntä pysyttäysi koko ajan täysin selvänä, kertoen tuon tuostakin vavahtelevalla äänellä kuinka hän heräsi valitukseen ja voihkinaan j.n.e. Ihmiset miltei unohtivat entisen vastenmielisyytensä ja tunsivat jonkinlaista säälintapaista miestä kohtaan, johon tapaus näytti tehneen niin syvän vaikutuksen.
Koko tapaus tulee pidettäväksi tavallisena, katumelskeenä, jonka johtajista hallituksen on mahdoton saada mitään tietoa, he kun kaikki olivat valhepuvuissa ja roistoväelle peräti tuntemattomat."
Päivän Sana
Muut Etsivät