Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Luuletko, että löytäisimme niitä, jos lähtisimme auringon nousua kukkulalta katsomaan? ELINA: Minä en tiedä. OLAVI: Ja jos minä jäisin tänne? Olisiko se sinulle mieleen, Elina? Jäisin koko syksyksi, koko talveksi, kenties koko toiseksi kesäksikin. Mitä siitä sanoisit? Olisitko sinä iloinen siitä? ELINA: Olisin. OLAVI: Mutta jos minä jäisin tänne ijäksi? OLAVI: Ja nyt minä suutelen sinua, Elina.
"Jumala siunatkoon sinut, kun jäit tänne etkä hyljännyt minua, lapsi raukkaa!" Mutta poikajoutsen jäi koko talveksi, ja poikasen tultua taas kipeäksi ja vaipuessa maahan voimatonna, laskeutui joutsen lämmittämään hänen kylmiä jalkojansa; ja kun poikanen illemmalla luuli palavansa kuumuudesta ja veri kiehui hänen suonissansa, leyhytti joutsen viileyttä oivallisilla hopeasiivillänsä.
Ei kestä kesäinen lehti Syksyn ilmoissa isoissa, Kukat kaunihit koreat Taia ei talveksi ruveta. Kant. KAKSI KAUNISTA YHESS
Niin on meitä piikasia, Kun meressä sikasia, Niin on meitä piikasia, Kun mäellä mansikoita; Jäämmä mansikat mäelle, Mesimarjat muille maille, Kun on poissa poimijamme, Katehessa katsojamme. Pian kurjat kuivetumma, Marjat maahan lankeamma, Karisemma kaikki marjat, Varisemma vaapukkaiset. Ei kestä kesäinen lehti Syksyn ilmoissa isoissa, Kukat kaunihit, koriat, Taia ei talveksi ruveta.
Samoin kuin muinaisaika talveksi Sebulonin ja Naftalin maata, samoin oli tuleva aika kunnioittava järven rannatse kulkevaa tietä tällä puolen Jordania, pakanakansojen Galileaa. "Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa."
Joju oli jo kaksi vuotta ollut merellä ja tuon tuostakin kirjoittanut kotiinsa. Rehtori häntä kovin kaipasi, varsinkin kesällä, jolloin Sakki aina jonkun ajan vietti kotona vanhempiensa luona. Nyt oli rehtori jälleen saanut Jojulta kirjeen, jossa hän ilmoitti, että hän kentiesi jo vuoden päästä pääsisi Suomeen, ja sitten hän jäisi talveksi kotiin lukemaan.
Surkea oli nähdä äitiäni, kun hän kyyneleet silmissä muisteli entistä lapsuutensa aikaa Helmikankaan suuressa talossa, jolloin hänellä oli ollut hauskempi olo, kuin nyt omassa tekemässä hökkelissä. Selvästi huomasin, että hänellä oli ikävä minua. Minä koetin lohdutella häntä ja lupasin tulla talveksi kotiin.
Siitä ei ole pelkoa, herra vänrikki, vakuutti mummo; suomalaiset eivät jää tälle puolen talveksi, se on varma... Syysjää on tosin sitkeätä ja itsepintaista, mutta sitäkin sitkeämpi ja itsepintaisempi on suomalainen... Hän sahaa itselleen väylän Vaxholmaan, ja siitä sujuu matka itsellään... Menee vielä useita päiviä, ennenkuin Vaxholman tuolla puolen meri jäätyy... Sen asian minä tiedän hyvin.
Ka, eikö ole kiskonut kyllä nyt on syttyjä täksi talveksi muuhun ei nyt enää päreitä tarvitakaan. Tarvitaan niitä siltä vielä saunassa ja navetassa, sanoi äiti. Mutta tuvassa poltetaan lamppua, sanoi isä. Tänä yönä en nukkunut senkään vertaa kuin edellisenä, ja kun aamusella heräsin, olisin melkein itkenyt, jos olisin iljennyt, kun muistin, että lamppu vasta iltasella pannaan palamaan.
Kummallakin heimolla oli vakinaiset asuntonsa loitolla yhteisestä kalastuspaikasta. Savolaiset palasivat talveksi suveen päin, jossa heillä oli talonsa ja tavaransa, ja karjalaiset poistuivat pohjoista kohti, jossa heillä korpien, soiden ja monien koskien takana kuului olevan asuntopaikkansa. Munkki yksin jäi erakkona saunaansa lähelle kappelia asumaan ja yhteistä aarretta vartioimaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät