Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Mutta vaikuttaa hän silti. Hän elää likettyelläsi, käy luonasi, näkee kaikki. Niin kauvan kuin sinun kotisi on vain kivenheiton päässä hänen talostaan, pysyy miehesi entisessä lumouksessaan ja siitä se siirtyy lapsiisikin, jos sinulla niitä on. Ilmassa sen jo tunnet. Se sitoo, se kahlehtii sinut; se hallitsee talosi ja kasvattaa lapsesi. Oi, ei! Ei koskaan! Ei koskaan! Sitä en ikinä salli!
Eikö sinun pikemmin tule olla uskollinen isäntä ja talosi voimassa pitäjä? Eikö sinun tule ottaa vaimosi huolesta osa päällesi, ja olla saapuvilla työllä ja neuvolla huoneessasi ja ruveta isannuuteen? Puhut turvasta? Taitaako siis rosvoja ja murhajia taikka metsän petoja tänne tulla, joita vasten vaimosi ja lapsesi turvaa tarvitsevat?
Silloin ei ainakaan kukaan heistä voi sanoa saaneensa vähempi kuin toinenkaan." "Mutta kuuleppas nyt hyvä Tahvo", sanoi tähän Risto, "sanoppas oikein suoraan: olisitko koko elämäsi ajan niin ahkerasti työskennellyt ja huolehtinut talosi hoidosta jos olisit ajatellut sen joutuvan vierasten ihmisten käsiin?
Hän voi kääntää kaiken hyväksi. Ja minun sydämeni talon tähden... Niinkuin sillä nyt joku hätä olisi?... talolla! Talo tässä onkin kysymyksessä ... juuri talo! Minne se nyt joutuu?... minne? Sano se, jos tiedät! Sinä ... ja sinun talosi...! Et sinä sellaisia ymmärrä! Et ole sinä Sillankorvan maalta peräisin. Kuten sinä...! Vieraasta tulit ... vieraaseen voisit vieläkin mennä, jos niiksi tulee.
Sillä kun hurmasin, uuvutin, hervotonna viereeni vaipui. Sävel vanha, sanat uudet. Terveheksenne, toverit! Ottaisit, Shemeikka, kerran yhden vakituisen, niin vakiintuisit viimein itsekin. Mitä tuosta tuommoisesta ainaisesta ajelemisesta? kuului jonkun vanhemman miehen ääni. Keräät heitä kuin romua talosi täyteen. Siihen heidät sitten jätät ympäri pihoja ajelehtimaan etkä tiedä mihin panna.
"'Hallitsijattareni' minä rupesin kuuntelemaan tarkkaavaisemmin 'hallitsijattareni on taiteen intohimoinen ystävätär. Hän tarjoaa kolme tuhatta solidia Ares-patsaasta, joka on talosi oven viereisessä seinäkomerossa." Nuoret miehet nauroivat ääneen, Cethegus ylinnä muita. "Niin, naurakaa te vain", jatkoi Kallistratos itsekin siihen yhtyen, "mutta silloin minua ei naurattanut.
"Siitä ei voi olla puhettakaan; metsä on myyty kuin myyty, mutta sitä kaadettakoon vaan paikka paikoin, eikä kauttaaltansa. Metsä on sinun talosi suojana ilmoja vastaan, eikä sitä saa juuri ilman mitään puhtaaksi hakata. Näyttäkäämme tuolle metsän koloojalle Trenzlingenistä, että meissä on hänen mestarinsa". "Herra Jumala, minun taloni!" huusi Lents.
Minä tiedän sanoa ja uskallan ottaa sen vaikka valalleni: Tässä on tosi kysymyksessä... Katsokaa Johannaa...! Eikö ole hän elävä todistus siitä? On antanut tuon veijarin narrata itsensä ja uskoo sitte sen puheita. Mutta minua ei narratakaan! ja osaan minä varjella taloni ja tavarani, ettei tuo täältä mitään hyödy. Sinun talosi ... ja tavarasi...! Kuka niitä silloin tarvitsee? Ketä ne kostuttavat?
"Ne antoi minulle peltoni ja vähäksi osaksi myös kaupankäynti, väärällä en ole yhtäkään kopeikkaa saanut; ompa rahaa yltäkyllin ympärillämme, meidän käy sitä itsellemme korjaaminen taikka luotamme lykkääminen, jokainen ymmärryksensä ja huolenpitonsa mukaan." "Talosi on siis velasta vallan vapaa?" "Sitä kyllä ei, mutta velka, jossa se on, on aivan mitätön ja maksetaan kyllä pian Jumalan avulla."
Ja hän kertoi kaikki tuumansa, ikkunat ja ovet, uunien sijan ja kuistin satulakattoineen aivan kaikki niinkuin hän oli ajatellut. »Vai niin... Mutta minnekkäs sinä sen talosi aijot sijottaa?» kysyivät taasen puut. »Sille pienelle kummulle Isonsuon rantaan niin minä olen ajatellut.» »Isonsuon rantaan!» huudahtivat puut ja katsoivat ihmetellen toisiinsa ja Olaviin.
Päivän Sana
Muut Etsivät