Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Taival Pajujärveltä Pöljälle teki kuitenkin aina ikävän ja alakuloisen vaikutuksen. En tiedä, mistä se oikein tuli, sillä seudut ovat kylläkin kauniit ja vaihtelevat ja tien varrella on taloja ja viljelyksiä. Ehkä tuli se siitä, että useimmittain oli jo pimeä tällä taipalella ja lyhyt talvipäivä mailleen mennyttä.
Myös saapui sinne Vas electionis tukea noutamahan uskoon siihen, mi juur' on alku pelastuksen polun. Mut ma miks sinne käyn? ja ken sen sallii? Aineias en, en Paavali lie, heihin en itse itseäin, ei muutkaan vertaa. Siks jos ma tuolle taipaleelle myönnyn, ma pelkään, että on se taival turha; sa viisas, enemp' ymmärrät kuin puhun.»
Hyrskyen kiiteli venhe koskesta toiseen, ja nopeasti kului taival virtavissa suvannoissa. Yötä päivää riennettiin ja hyväin sanomain saatanta kulkua kevensi ja kiirehti. Olihan kaikki käynyt paremmin kuin oli alussa toivoa osattu. Ei vainotieltä tuhon tekijöinä palattu, ei ollut tarvinnut verta vuodatella, vaikka aseissa lähdettiin.
Enkä minä saa sitä mitenkään parantamaan vauhtiaan: vähän nykäistyään se taas vain lönkyttää. Riihelän takaa alkaa petäjikkö ja pitkä taloton taival. Polle ei näy välittävän minusta vähääkään. Ei käännä kertaakaan päätään jäljelleen päin.
Olihan nyt matkan ensimäinen taival päättynyt, ja Toini oli kuin tien polvekkeessa, josta oli lähdettävä kulkemaan toiseen suuntaan. Mutta oliko mahdollista koota ja järjestää ajatuksiaan tällaisen luonnon ympäröimänä. Kaikki oli niin satumaista, ja hurmaavaa.
Kuka se on tuo hurja? kuulin jonkun vaimonpuolen kysyvän. Sehän se on Hietapuron renki, vastattiin, jo on taas juonna ihtesä humalaan... Jahah! sanoi samassa Hovin herran ääni takanani. Nyt se on tämä taival lopussa... Eikö tämä höyryvene kulje enää eteenpäin?
On vielä yksi taival, ennenkuin tulen perille, sinne, missä sinun aikasi alkaa. Se on vuosilta ja tapahtumilta pitkäkin, mutta elämyksiltä lyhyt, sillä niitä ei oikeastaan ollut kuin yksi ainoa: kaipuu. On kuin ajaisin ja ajaisin, yksin, talotonta taivalta, vaikka ajan paljonkin ohi.
Mutta taival on taas pitkä hänen edessään. Sillä kun hän on täynnä omaa Jumalaansa, niin hän näkee selvästi, missä kohdin toiset eivät ymmärrä hänen Jumalaansa, vaan ovat aivankuin sitä vastaan, ja hän ihmettelee itseksensä ja ajattelee, etteivät ne tiedä mitään Jumalasta. Nyt on kyllä paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitään sisäisestä Jumalasta, mutta on myös sellaisia, jotka siitä tietävät.
Niin paljon, paljon hukkahan kulunut on tyhjyydessä päivien harmajain ja rytmiin riutuvaisen laulun mennyt on nuoruuteni voima. On eessä outo taival ja mykkä yö ja tuska tuntematon ja lauluton ja aamunnousuun viel' on aikaa, tähdet te, tähdet te, kuinka kauan? Nään usein unessa ma kaupungin. Mun on kuin ois se jumalille luotu, mun koskaan sinne astua ei suotu, mut unessa sen tunnen kuitenkin.
LEENA. Ah kuinka on ihanaa, kun riitaveljet tunnustavat erehdyksensä ja sopivat rakkaudessa. TURKKA. Pyrkimyksenäni on ollut ja on koettaa vaeltaa elämäni taival niin, että voisin aina sanoa: minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin. Ainakin tässä asiassa minkä väitän sen myös todistan niin, että kelpaa ja kestää. Pietola, näyttäkää Kustaalle sitä kenkää.
Päivän Sana
Muut Etsivät