United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut jos sa nuokut, särjet soittimes; Sen otan pois. Nyt, poikani, hyv' yötä! Mut, annas olla, lehden kai ma taitoin, Kun päätin lukuni? Täss' on se, luulen. Haa! ken tuossa? Se, luulen, on vaan silmissäni heikkous, Jok' ilmiön tuon hirvittävän luopi. Se käypi päälle. Oletko sa ken? Jumala, enkeli vai perkelekö, Kun hiukset pöyristät ja veren jäädät? Mik' olet, sano? HAAMU. Paha henkes, Brutus.
Minä olin kyllin turhamielinen uskomaan, että minusta tulisi tukkukauppiaan rouva ja että teillä oli rehelliset aikomukset, mutta puhuessani avioliitosta, nauroitte te minulle vasten silmiä ja kysytte olinko mieletön. Silloin otin teitä kauluksesta kiinni ja heitin teidät rapuista alas. Muistatteko sitä?" "Kyllä sen muistan. Minä taitoin silloin jalkani ja olen siitä alkaen ontunut.
Menin eräälle korkealle vuorelle, taitoin kuusenoksia alleni sekä ylleni, ja makasin näin puolen yötä, vaikka oli niin kylmä että ruumis ja sielu vapisivat. Nousin sitten ja marssin paljain jaloin 2 peninkulmaa; kengät minun täytyi kantaa kainalossa, sillä ne olivat aivan jäätyneet, eikä minulla ollut sukkia eikä muitakaan vaatteita vaihettaviksi.
Vähän keitettyjä mullosia olisi. Mistä sinä olet niitä saanut? Sainpahan, mistä sain, kunhan koetat, miltä maistuvat. Shemeikka otti tuohisen Marjan kädestä, ryyppäsi lientä ja seivästi hämmennystikulla suunsa mullosta täyteen. Mutta millä keinolla sinä olet saanut mullosia? Löysin hatustasi ongen siiman ja vavan taitoin tuolta rannalta. Shemeikka söi, ahneesti hörppien.
He väittivät että heillä oli kirjallinen käsky, jonka näyttäisivät minulle, jos tulisin alas rannalle. Minä lupasin seurata heitä, taitoin aidasta seipään ja astuin heidän takanansa. Tämä ei heitä miellyttänyt, vaan tahtoivat he että kävisin edellä, jolloin he helposti olisivat voineet pistää minun kuoliaaksi.
Ohuen kädessäni olevan kirjeen taitoin minä sitä vastoin yhteen, pettyneenä toivossani. Siinä ei ollut mitään isäni uudesta asuinpaikasta, ei sanaakaan isäni oloista, Claudius-nimisistä ihmisistä, eikä isäni ja heidän keskinäisestä välistänsä. Minä kavahdin seisomaan ja heitin kirjeen lippaasen. Ah! mitähän minä huolin vieraista ihmisistä!
Sitä itken, äiti rukka, sitä, maammoni, valitan: läksin luutoa lehosta, vastanpäitä varvikosta. Taitoin vastan taatolleni, toisen taitoin maammolleni, kokoelin kolmannenki verevälle veijolleni.
Jo unhottiko uljaan Edward prinssin, Miehensä, jonka vihapäissä tapoin Kuukautta kolme sitten, Tewksburyssä? Sulompaa, lempeämpää ylimystä, Niin luonnon ihan tuhlaamalla luomaa, Nuort', uljast', ylvää, kuninkaallist' aivan Ei avarassa maailmassa toista: Ja sentään katseens' alentaa hän minuun, Jok' armaan tämän kukantaimen taitoin Ja hälle leskivuoteen kolkon laitoin!