Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Ystävät", tämä sanoi, "me olemme saaneet tietää, että kannatte aivan yksityistä vihaa Italialaisia vastaan. Tämä viha on meillä yhteinen. Yksi teistä, niin vakuutetaan, on tunkeunut kaupunkiin ja tietää paikan, joka on niiden hallussa. Tahdotteko, että marssimme sinne teidän kanssanne?" "Teitä ei ole petetty", yksi neljästä vastasi, "mutta meillä on tapana taistella yksinämme."
Minä vannoin laaksoista vuorille nousta, heimoni hyljätä, ystävät heittää, jumalien suitsuvat alttarit jättää, yksin taistella, kamppailla, nousta, kuiluja, kulkea, tuskia tuntea, korkeella kangastushuippuja nähdä, joille aurinko purppurahehkun kirkkaimman heittää, joilla humisee raikkaammat tuulet. Alla syvimmät, synkimmät kuilut, yllä hopea-kangastus huiput.
Preussi ja Tanska tekevät rauhan; Schlesvig-Holsteinin täytyy nyt yksin taistella Tanskaa vastaan ja tulee voitetuksi Istedissä. Saksalais-liitto vaatii nyt kapinallisia sotaa lopettamaan, jonka he tekevätkin. Itävallan sotajoukot miehittävät Holsteinin, ja molemmat herttuakunnat eroitetaan. Kuinka on nyt käynyt tuon »ikuista yhteyttä» lupaavan kirjallisen vakuutuksen?
Mutta parempi on ylevin, etsivin mielin taistella väärän mielipiteen puolesta kuin olla kokonaan taistelematta ja pitää maailmaa ajattelemattomain, sieluttomain eläinten laitumena. Minulla on se toivo sinusta, ettet koskaan alennu halpoihin tarkoitusperiin, ja sentähden, rohkeutta, nuori mies, rohkeutta! Jumala olkoon kanssasi vastoin tahtoasikin! Hurraa!
Hän tapasi Sallustuksen, jonka silmät jo olivat alkaneet taistella viinin synnyttämän uneliaisuuden kanssa. »Hän on vielä tolkuton tai uppiniskainen. Ei ole mitään toivoa.»
Pentunsa kanssa tulee hölkyttää emäkarhu, ja rupee hirmuisesti kiljumaan, kun se havaitsee molemmat miehet, jotka järkähtämättömän jäykkinä odottavat sen hyökkäystä. Ei kumpikaan heistä tuntenut mitään pelkoa. Leo ei kuitenkaan voinut aivan tyvenellä mielellä katsoa karhujen tuloa, sillä hänen piti nyt ensi kertaa taistella semmoisia vastaan.
Hän vaikeni taas; tuliset kivistävät tunteet näkyivät vaivaavan hänen sieluansa ja sanomatoin into ja surullisuus kuvautui hänen ihanissa kasvoissaan, jolloin hän, eteen päin kurkoittaen käsiänsä, huudahti: "Isänmaa, vapaus, kunnia! oi, joska olisin voinut elää, taistella ja kuolla edestänne ... silloin en olisi tullut täksi huonoksi, langenneeksi olennoksi, kuin nyt olen.
Pitääksemme sotajoukkomme koossa meidän täytyy taistella. Me olemme liian heikot, meidän täytyy odottaa lisäväkeä. Ja sill'aikaa, kun me saamme muutamia satoja miehiä lisää, saa vihollinen kymmeniä tuhansia. Sill'aikaa, kun säännölliset joukkomme ehkä saavat pari komppaniaa alokkaita lisäkseen, luopuu kenties kaksituhatta nostoväen miestä lipuistaan.
Jollei niillä ole muuta ajateltavana kuin tuo jokapäiväinen nälkä ja ravitun vihollisen tulo, niin ne nääntyvät, mutta jos uskovat, että olen anastanut miljooneja, on niillä yhä toivoa että kulta muuttuu leiväksi ja ne haluavat taistella minun kaltaiseni urhoollisen miehen johtamina. Mutta, intti Segebaden, jos vihdoin saavat tietää totuuden, kuinka silloin käy?
Ampumavaroja on myös; siis emme tarvitse epäillä." "Oikein, Helena!" sanoi Silman, joka taas sai rohkeutta hänen sanoistaan. "Sen joka kuulee teidän niin puhuvan, täytyy taistella niin kauan kun yksikin veripisara on suonissaan. Vielä olemme vapaat ja elävinä he eivät meitä ota."
Päivän Sana
Muut Etsivät