United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minäkin olin tilaisuudessa usein matkustamaan tuota aawaa oijostietä. Usein oli minulla matkakumppaneita ja silloin tawallisesti juostiin toisiensa rekiin haastelemaan sitä ja tätä, ratoksi tuolla ikäwällä taipaleella. Eräänä kertana oli minulla matkatowereina sen paikkakunnan miehiä. Silloin tuli puheeksi kahden mökin asukasten riitainen wäli.
Jospa en juuri valmiiksikaan... Niin hyvälle alulle. Nähtiinhän tuo ja ymmärrettiin se yskä muutenkin, vaikkei ryittänyt. Ne ovat hyviä toisinaan matalatkin taipaleella. Ovatpa toisinaan... Kun sattuu matkaan tyttö siro ja valkoinen ja suopea ja rakas.
He olivat matkalla, väliin vähän leväten, yötä ja päivää, valoisat kun yöt olivat, ja kolmen vuorokauden kuljettua saapuivat he ensimmäiseen venäläiskylään. Jo taipaleella oli Feodor alkanut puhutella Ollia seuraamaan koko matkalle. Feodor sai isännän talossa, jossa nyt olivat, lupaamaan viedäksensä sanaa, vaikei hän sitä tehnytkään, kuten sittemmin tuli selville.
"Viisi vuotta yhdet kengät ainoina kenkinä! Kuinka se on mahdollista? Minulta menee kahdet yhtenäkin kesänä." "On se mahdollista, kun kesällä kaikissa kotioloissa ja vieläpä kirkkomatkatkin kävelemme tuohivirsuilla, perillä vaan pidämme kenkiä." "Mutta tässä on kuitenkin teille kengät, joita saatatte pitää perillä ja taipaleella", sanoi Tapani, ojentaessaan ukolle kenkiä.
PIETOLA. Ei tuolla taipaleella ainakaan rakkaudentauti. ANNI. Mikä ettei? On liikkeellä paljon poikia! PIETOLA. Ei Katri välitä. ANNI. Pojistako? Niin kuin kaikki tytöt alkaen siitä koko maailman Eeva-vainajasta. PIETOLA. Mutta tukkilaisista. ANNI. Niissä on pulskia, reippaita poikia. PIETOLA. Ja miehekseen mitä sattuu. ANNI. Molempaa: hyvää, huonoa. Niin kuin talollisissakin.
Mutta en nyt: levätä en nyt malttanut ennen kuin kotikaton alla kotoisilla patjoilla. Tuntui kuin olisin ollut koko tuon pitkän vuoden yhtä mittaa taipaleella, matkalla kotiin päin. Sinne olin nyt juuri saapumaisillani ja halusin ennen uuden päivän koittoa saada loppuun levottoman kiertokulkuelämäni ja alkaa aamuni tyynesti ja rauhallisesti omaisteni keskessä, kodin huojentavassa helmassa.
On niin paljon tekemistä, en kerkeä valmiiksi ennen puolta yötä. Tietysti, kyllä hän välisti sukoileekin toisen kohtaa. Vaan parempana minä pitäisin, että hän olis' ankara, ja että hänen hoteiltaan pääsisi toinen määrättynä aikana pois. Sen mukaan osaisi sitten ojentautua. Hallitsijattaren puheilta hän on lähtenyt jo kaksi tuntia sitten. Kuka ties, kehen hän on taipaleella takertunut?
Eräs hiisistä oli muistanut, että meidän kirkossa oli kirkkowiinaa; eihän muuta kuin lähteä sitä sieltä noutamaan; kaksi hiittä lähti matkaan. Monta askelta eiwät he ottaneet tuolla kolmipeninkulmaisella taipaleella, niin pitkään harppasiwat he. Niin he tuliwat meidän kirkkoon ja ottiwat sieltä pari isoa täysinäistä wiinapulloa.
Kesän ja talven vaiheaika oli käsissä. Lauantai-iltana oli Anna Liisa laittanut valmiiksi pari pienoista nyyttiä, toiseen pojan vaatteita, toiseen evästä. Sunnuntai-aamuna hämärissä, sillä aikaa kuin muut rupesivat ruoka-unelle, lähti hän melkein kenenkään tietämättä poikineen matkalle. Hevoskyytiä ei Anna Liisa halunnut, kun keli sattui kolea ja heillä oli tällä taipaleella paljon puhuttavaa.