Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Tämän huomasi Tahvo ja kauhistuen virkkoi: »Voi hirmuista, kun veri tulee aivan tohtonaan sieramista hevosparalta... No noita pöljiä Jumalan vaivasia, niitä ei tarvitse ei kylvää eikä kyntää, niitä, kasvaa itsestään kuni sieniä metsään. Mennyt on siitä hevonen.»
»Ei, Heikki... Ei Kenonen tule ompelemaan», vastasi Tahvo jyrkästi, veti säikeen, että suhahti, ja kehasi: »Tahvo Kenonen lähtee tästä pitäjästä pois, että pölähtää...» Heikki istui kyynäspäät polvien nojassa ja ihmetteli: »Vai pois se Kenonen tästä pitäjästä!» »Joo! Pois lähtee Tahvo...» »Tahvo on suuttunut koko kylään!» pisti emäntä, ja Tahvo vahvisti: »Joo!
Mitä sinä meiltä kysyt, kysy pökkelöltä! vastataan hänelle ja nauretaan yhä hurjemmin. Junnulle selviää iva vasta silloin, kun renki Tahvo nyhtäisee kukkaroa, joka neulastaan on pantu riippumaan Junnun omaan vyöhön hänen selkänsä taa. Hän ei voi enää pidättäytyä, hujahduttaa Tahvoa takakäteen nyrkillään, mutta kun Tahvo väistää, iskee Junnu rystynsä verisiksi petäjän kylkeen.
Antti ja hänen vaimonsa, kuten myöskin Tommi ja hänen vaimonsa, pitivät tässä kohden yhtä mieltä, ja nuori Tahvo veti kyllä siipiänsä Leenan ympäri ja sanoi häntä morsiameksensa. Wellin Antti oli pappilan muonamies; talosta ei maksettu paljon veroa, eikä isäntää ajettu talosta pois, mikä siis hätänä?
Tästä unestaan heräsi Hanna ihan kuni joku olisi nykäissyt ja samalla selvisi mielessä kuni päivä, että Jukke oli syypää Poken kuolemaan. Ja päivän valjettua tulikin tieto, että Lampilan Tahvo on Päsämän selällä ottanut Jukelta hevosen kiini, kun on humalapäissään ollut ajamassa hevosen kuoliaaksi. Tämä helpotti enemmän kuin puolen.
Tytön kyyneleet pehmensivät Antin sydämen, ja hän sanoi: "Noh, jääköön nyt kaikki unhotuksiin, ihmisiä olemme kaikki, mutta pahasti olette erehtyneet." Kihlajaisia juotiin vielä samana iltana ja lahjat annettiin morsiamelle, joka sydämestään kiitti Jumalata tästä onnellisesta tapauksesta, ja Tahvo näkyi olevan aivan tyytyväinen.
»Liperistä... Liperissä on synnytty ja kasvettu, ja Liperiin tästä taas lähdetään painautumaan», ylpeili Tahvo. »Soo!» »Joo! Liperiin lähtee Kenonen painaltamaan... Ota siitä pullosta, että on jotain päässä pidettävää!» Hän oli lähtötuulella. Heikki kysyi: »Onko siellä Taipaleella vielä Kenosella perikuntaa olemassa?»
Linnut lauloivat joka oksalla, ja viheriä ruoho ja ensimäiset sinivuokot pilkistelivät syksyn lakastuneiden lehtien alta, jotka keltaisina, punaisina ja ruskeina täyttivät kaikkialla koivumetsän. Tahvo ja Ester olivat ihmeen iloisia. Heistä näytti kaikki iloiselta ja hymyilevältä heidän ympärillänsä.
Kerran, kaksi kohoaa miehen rinta, ja sieraimet levähtävät. Mutta sitten hän ottaa sirppinsä ja menee yksin leikkaamaan. Syöpi niin ahnaasti, että saisi tukan päästä kolita eikä tietäisi! huudetaan hänen jälkeensä. On se kerran kuulema ollutkin kolittuna, säestää Tahvo. Milloinka? kysyy joku. Silloin kun istui ruunun ruokapöydässä Kuopion linnassa.
Antti samosi pihalle, missä onnellinen Tahvo kylmästä väristen häntä odotti. Antti kiroeli ja sadatteli julmasti ja solvasi poikaansa ilkeimmäksi riiviöksi. "Istu rekeen," kiljaisi hän viimein, "ja pidä suus kiinni, muuten saat korvillesi." Tahvo oli hiljaa kun lammas. Antti ajoi suoraa tietä Kalmuun, joka oli neljän virstan päässä metsänvartijan talosta. Tahvo värisi kuin haavanlehti.
Päivän Sana
Muut Etsivät