Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Sillä olihan parempi tehdä se nöyrällä, iloisella mielellä ja omasta vapaasta tahdostaan kuin tehdä se nyrpeänä ja jonkun korkeamman voiman tahdosta, koska siihen jokaisen, joka elämään kuului, kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, tahtoen tai tahtomattaan, oli pakko alistua. Musti oli löytänyt elämän avaimen.
Kuningas Agib toi kauniin meloonin ja nousi ottaakseen veitsen, joka oli hyllyllä nuorukaisen istuimen yläpuolella. Mutta samassa hänen jalkansa luiskahti ja veitsi putosi suoraan nuorukaisen sydämeen. Hän kaatui maahan ja heitti heti paikalla henkensä. Kun kuningas Agib huomasi nuorukaisen kuolleeksi ja tiesi tahtomattaan ottaneensa hänet hengiltä, niin hän alkoi vaikeroida ja itkeä.
Elämä, joka viime aikoina oli ollut niin viehättävä, tuntui nyt ihan tervalle. Tuo entinen ihastuksen esine oli muuttunut tuossa paikassa aivan toiseksi, ja aavistutti, että se muuttuu yhä pahemmaksi. Laara tuli käymään tuvassa. Tahtomattaan alkoi Tuomas tarkastella häntä, ja ensi silmäykseltä pääsi suusta muille kuulumaton kirous.
Hän avasi huulensa, mutta ennenkuin hän ehti sanaakaan lausua, kovenivat ulkona porstuassa puhujain äänet niin, että Roosa hämmästyneenä nousi istuimeltaan ja kreivi tahtomattaan kiirehti ovelle. Mutta samassa tulikin herra von Weissenbach ja paiskasi oven kovasti kiini. Hänen silmänsä salamoivat tuuheain kulmakarvain alla; korkea otsa oli vihasta punastunut.
Topi oli noussut ja tullut aivan Johanneksen eteen, joka tahtomattaan perettyi pari askelta. Mitään sellaista hän ei ollut ikinä nähnyt. Tuska, joka kuvastui noissa kasvoissa, oli yli-inhimillinen. Se on lopussa, toisti Topi, katsoen suoraan silmiin häntä. Kuuletko, kaikki on lopussa. Minulla ei ole mitään perhettä enää. Johannes tiesi, mitä nuo sanat merkitsivät Topille.
No, mitä kuuluukaan nyt minun pastorilleni? pääsi aivan kuin tahtomattaan hänen huuliltaan. Pastori hymyili hänelle ystävällisesti: Rakas Gustava mamselli, sanoi hän matalalla soinnukkaalla äänellään päivä ei paista aina, toisinaan sallii Jumala sen peittyä pilviin, mutta hänen armonsa aurinko ei laske milloinkaan.
Mutta hänen kuvansa pyöri alituisesti hänen mielessään. Se, joka piti häntä edes hiukan pinnalla tänä ainaisen itseensä syventymisen ja kaiken pohjaan menemisen aikana, oli Carmela. Tahtomattaan, aluksi tietämättäänkin Johannes nojasi häneen. Carmela kantoi, samoin tietämättään, osan Johanneksen yksinäisyystaakasta. Huomattuaan sen oli Johannes hänelle tuosta syvästi kiitollinen.
Ja ensi vuonna samaan aikaan täytät jo yksikolmatta. Varsin valaiseva ja turhan viisas muistutus! sanoi Maria nauraen. Ja sitä seuraavana vuonna kaksikolmatta, jatkoi Aadolf. Minä en ollenkaan epäile laskutaitoasi, kunnon serkku. Niinpä se aika menee! jatkoi Aadolf. Tulee tahtomattaan ajatelleeksi elämän katoavaisuutta, nuoruuden lyhytaikaista kukoistusta... Liian surullisia mietteitä!
Jori ei voi olla rakastamatta heitä! Muutamana iltana kaupungilla käydessään tuli häntä vastaan jonkun naisen kanssa kaksi herraa, joista toinen näytti Jorilta. Tahtomattaan tuli hänellä äännähdys: »Jori!» Kaikki kolme pyörähtivät taakseen katsomaan ja nainen tuli ja tarttui Elsaa kainaloon lausuen iloisesti: »Elsa!» »Mari!»
Miksi Liisan olisi pitänyt ennakolta ilmoittaa hänelle avioliitostaan, siitä hän ei myöskään olisi kyennyt itselleen eikä muille tiliä tekemään. Hänestä vain tuntui niin. Hänestä vain tuntui vaistomaisesti, että hänelle oli tehty jotakin hyvin suurta vääryyttä ja että Liisa tahtoen tai tahtomattaan oli syvästi loukannut häntä. Mitä vääryyttä? Miten loukannut?
Päivän Sana
Muut Etsivät