Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Davidin kanssa huutaa hän toivottomuudessaan: "Minun ylitseni käyvät vihasi aallot ... sinä olet eroittanut minulta ystävän ja toverin, minun uskottuni ovat pimeys..." Tästä pimeydestä kuulee hän lakkaamatta, tunti tunnin perästä, ikäänkuin taukoamattoman mainingin pauhaavan hänen sielunsa sisimmässä...
Jos kenenkään, niin on näin laita syvämielisen ja ihanteellisen Platonin teosten laita. Tästä kylliksi syytä saada häntä jospa pienenkin teoksen kautta suomalaiseen kirjallisuuteemme. Tämä käännös on jo moniaita vuosia sitten ollut valmiina, vaan astuu nyt julkisuuteen melkoisesti korjattuna. Sen ilmestymisen mahdollisuudesta tällä erää tulee minun kiittää kustantajaini jalomielisyyttä.
"On, kyllähän kaikki on kelpoa ja hyvässä järjestyksessä kuin olla pitää. Mutta mitä minä tästä nyt sanon! Minä en puhukaan sisarestani Teresasta: hänellä kun usein on kuusikymmentä kylpöjää vieraina, niin tarvitaanhan paljon liinavaatteitakin, se kuuluu virkaan se, mutta näkisit vaan sisareni Babetin anoppimuorin kaikki kistut. Mitä nämä tässä on niitten rinnalla!"
Iäti tulevat laivat kulkemaan tästä ohi, aina laineet loiskimaan hänelle kolkkoa toivottomuutta ja elämän onttoutta. Ja ajatellessaan sitä ja nähdessään auringon kimalluksen veden pinnalla purskahti hän viimeinkin kyyneliin ja itki niin, että kivi kostui. Hän aikoi riuhtaista itsensä irti, tunsi ylpeytensä kuiskuttavan korvaansa, että hänen täytyisi nousta ja kukistaa tunteensa.
Minä olen aina koettanut elää puhdasta elämää ja tahdotko sinä sanoa, että ijankaikkinen rangaistus on edessäni? Minkätähden? Mitä olen milloinkaan tehnyt? Uskotkohan sinä tuota ja samalla väität, että jumala on hurskas?" Tästä virisi pitkä keskustelu.
»Pane nyyttisi tuonne hyllylle ja tule souvattamaan, että tästä asioilleni pääsen», sanoi hän. »Mikä sinun nimesi on?» kysyi hän sitte. »Telluksihan ne kotona pienenä sanoivat, mutta Leenahan minä oikeastaan olen.» »No, Leena meillä olla saat. Tellu on täällä päin maailmata koiran nimi», sanoi hän ja meni tuvasta. Heilutin kätkyttä. Manta valvoi, mutta Heikki nukkui.
Tästä syntyi Adherbal ja Hiempsal; ja Jugurtha, Mastanabal-veljen poika, jonka Masinissa oli jättänyt ilman valtakunnatta, koska hän oli jalkavaimon synnyttämä, kasvatti Micipsaa kotonansa samalla tavalla kuin omia lapsiansa.
Oi, mikä onni!» Nydia saneli miltei itsekseen. »Saat, lapsi kulta, saat. Ja raskain työsi tästä lähtien on laulaa kreikkalaisia lauluja Pompeijin ihanimmalle naiselle.» Tyttö hypähti, hänen äsken niin iloiset piirteensä synkkenivät, hän huokasi syvään ja tarttuen pelastajansa käteen hän virkkoi: »Minä arvelin pääseväni kanssasi sinun taloosi.» »Niin käykin nyt. Tule, me hukkaamme aikaa!»
Lähde rauhassa tästä paikasta; jos annat meidät ilmi, jos meidät murhaat, jos kidutat, me vaan rukoilemme sinun puolestasi." "Kirottu olkoon se ajatus, joka siihen myöntyisi. En voi enää rauhallisesti tätä kärsiä, sillä sinä olet sytyttänyt levottomuuden sydämeeni. Koston Jumalan kauhistuttava sana on seisauttanut minut tielläni; sinun poskillasi luen synnit anteeksi antavan Jumalan sanoja.
Ja silloin tiedän minä hetken tulleen tästä poistua. Ahertakaa, tehkää työtänne, muokatkaa maatanne, nakertakaa metsän reunaa, viljelyksen hiiret ... minä painun yhä syvemmälle, lasken vaaran välihimme, tuolla haukahtaa jo hallini.
Päivän Sana
Muut Etsivät