United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Usein hän istui ullakolla vanhaan päällystakkiin korviaan myöten kääriytyneenä lukien Platonin »Pitoja», niin että myöhemmin villavaatteen tuoksu toi aina hänen mieleensä nämä nuoruudenaikaiset harrastukset. Sunnuntai-aamuisin hän kiersi kaikki Bostonin kirkot saadakseen tietää, missä hänen mielisaarnaajansa puhui.

Jaloin kreikkalainen henki ja ajattelija, ylevä Platoni, ilmestyy täten ensi kerralta suomalaisessa puvussa. Hän esiintyy yhdellä kansantajuisimmalla teoksellaan. Kaikista Platonin mainioista keskustelmista eli "dialogeista" on nimittäin Faidoni itse pää-aineensa, sielun kuolemattomuuden, puolesta tajuisimpia, jonka ohessa kuvaus viisaan Sokrateen viime hetkistä on mitä miellyttävin.

Kuitenkaan eivät nämä kohdat astu samassa määrässä silmiin tässä Platonin keskustelmassa, kuin muutamassa muussa, esim. Symposionissa, ja syynä siihen on se, että tämän keskustelman totinen ja korkea aihe ei salli runollista kaunistuspukua yhtä runsaasti käytettäväksi, kuin missä aine on toista laatua. Tämä keskustelma onkin sanottava murhenäytelmäksi.

Jos tahdot tuntea luonteen voiman, niin katso, kuinka paljon köyhemmäksi tekisit maailman, jos voisit historiasta kokonaan poistaa Miltonin, Shakespearen ja Platonin elämän, näiden kolmen miehen elämän, ja saada aikaan sen, ettei heitä olisi ollut. Etkö näe, kuinka paljon vähäisempi olisi silloin ihmisen voima?

"Mutta koska kunnioitan tieteitä ja Platonin oppilaana tahdon, että viisaiden on hallittava, niin juuri sen vuoksi toivon, että synnyinmaatani hallitsee kuningatar, joka vain synnyltään on goottilainen, mutta mieleltään kreikkalainen ja hyveiltään roomalainen. "Hänen mielikseen uhraan runottareni vihattujen valtion asioiden vuoksi. "Mutta vain sillä ehdolla, että tämä on viimeinen valtionvirkani.

Ihmisen sielu, joka ijankaikkisuudesta asti on kuulunut aatemaailmaan, on Platonin käsityksen mukaan niin sanoaksemme sieltä pudonnut alas ja tullut suljetuksi kuolevaiseen ruumiisen niin kuin vankilaan, jonka ovet aukenevat silloin, kuin sielu kuoleman kautta lähtee pois maan päältä ja nousee ylös entiseen kotoonsa.

Ainakin näyttää siltä, kuin Platonin »Valtion» yhteiskuntaihanne tuo ihmiskunnan haihtumaton haave, että viisaat, »filosofit», joskus tulisivat ohjaamaan ihmiskunnan kohtaloa! olisi hänen mielessään kangastanut, kun hän »Filosofisissa dialogeissa» hahmoittelee sen yhteiskuntamuodon, joka paraiten turvaisi ihanteen.

Niinpä esim. orjiksi joutuneet sotavangit katsottiin kyllä onnettomaksi ihmisluokaksi, mutta ei suinkaan alempirotuiseksi. Samoin saattoivat monet muut seikat vaikuttaa, että ansiokkaatkin ihmiset orjuutettiin, esim. filosofi Ksenokrates, Platonin mainehikas oppilas, myytiin orjaksi, kun oli jättänyt veronsa maksamatta.

Jos kenenkään, niin on näin laita syvämielisen ja ihanteellisen Platonin teosten laita. Tästä kylliksi syytä saada häntä jospa pienenkin teoksen kautta suomalaiseen kirjallisuuteemme. Tämä käännös on jo moniaita vuosia sitten ollut valmiina, vaan astuu nyt julkisuuteen melkoisesti korjattuna. Sen ilmestymisen mahdollisuudesta tällä erää tulee minun kiittää kustantajaini jalomielisyyttä.

Käsitteet ovat, kiitos olkoon niiden kiinteyden, eniten tämän todellisuuden kiinteyden mukaisia. Ollakseen siis ehdottomasti tosi tulee meidän tietomme sisältyä yleiskäsitteittemme järjestelmään. Tässä on lausuttuna intellektualismin perususko, joka kenties on saanut puhtaimman ilmaisunsa Platonin oppijärjestelmässä.