Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Henrik hermostui ja sanoi kiivaasti: Siksi vaan, ettei voi kuvailla, että jumala on vaan meitä ajatellut ja lähettänyt tänne ainoan poikansa. Nyt Johannes todellakin käänsi huomionsa Henrikin puheeseen. Jaha, jaha, sanoi hän ja istui tuolille panematta takkia päälleen, kuinka sinä sanoitkaan? Että miksi jumala olisi ainoan poikansa juuri meille lähettänyt. Kellekäs sitten?
Ei kumma, jos Hart pelkäsi puhutella häntä. Eksköld riensi auttamaan takkia neiti Hemmerin päältä ja sanoi samalla: "Voin kertoa sinulle uutisen, Anna. Ensi viikosta alkaen tulen riistämään hauskan seurani Yksityislyseon opettajakunnalta ja ystäväni Hart astuu sijaani. Mitä arvelet?"
»Ei tule tuohesta takkia», oli Nikkilä vastustellut. »On koeteltu jos jotakin, jokaisen eukon reseptin mukaan se tuo äiti alussa minua hoiteli, syötti paholaisen pahimmat ja karhun sapet ja mene tiedä mitä kaikkea, voitelutti yhdeksänmiehenvoimalla, sääsken ihralla, kuppautti ja toppautti. Eipä ole auttanut.»
Voi Maija löi kätensä yhteen niin että läiskähti. Hän oli nähnyt erään herran lähestyvän tuota tunnettua takkia, heittävän sen hartioilleen ja poistuvan. Melkein lentämällä meni Maija. »Voi hyvänen aika, rouva kulta», sanoi hän läähättäen, »se on se meidän tohtorin poika, se Erkki herra.» Erkki herra! Nyt vasta Eevi ymmärsi, ja miten kummasti se vaikutti häneen!
Tietysti se on puhdasta. Mutta se ei estä meitä sitä tekemästä, milloin vain tahdomme. Kultaa tekemästä! Mitä loruilet, poika? Tahdotko kenties tehdä minusta pilaa? Se on täyttä totta. Eikö eno ole kuullut kemian uusimmista keksinnöistä? Loruja! Paljasta lorua ja lörpötystä! Paljasta oppineiden raukkojen kerskailemista, joilla ei ole Jumalaa eikä takkia. Tehdä kultaa? Semmoisia tyhmyyksiä!
Vieraat oleskelivat puistossa. Tukkukauppiaan rouvia sähisevässä silkissä käveli lähetyssisarten rinnalla, jotka olivat sysimustia kaulaa myöten. Papillisia hattuja ja pitkäliepeisiä, väljiä takkia nähtiin rinnakkain parisilaisten muotilehtien viimeisten ilmiöitten kanssa. Hamre esiintyi suorana, sileänä ja hymyilevänä ja tervehti Brandtin perhettä ja sen seuruetta.
Saattoihan se olla hiukan tukkeumisen näköistä, arveli Eerokin takkia riisuessaan, mutta mikäpä siihen ilmaan ... ja kun puhettakin oli ollut, kyllähän Alma tiesi... Eikä Alma ollutkaan pahasti sairaana, vilustanut vain oli päivällä pikkuisen ja päätä särkenyt, nyt se oli jo melkein ohi.
Hetkisen värähtivät Elsan kasvot. Sitten vastasi hän tyynesti: »Kukapa ei sitä olisi, mikä kerran, mikä kymmenen!» »Kerro, Elsa rakas!» »Voinhan kertoa, mutta lyhyeen se loppuu. Ihmiset ovat niin erilaiset. Useimmat heistä näkyvät vaihtavan tunteita niinkuin takkia, ja yhtä todellisia ovat heistä heidän tunteensa kuitenkin.
Melkein alastonna, ilman lakkia, ilman takkia olen nyt täällä erämaan uumenessa, kuten emänsä menettänyt hirven vasikka." "Mihin se on oikeastaan matka?" kysyi Pentti. "Tuonne Tirrojärvelle se mieli pitäisi." "Tirrojärvelle... Ei, ei... No, en sentään tiedä tarkalleen tuosta ensimäisesta kylästä eteenpäin.
Silloinhan on ainakin yhtä hyvä olla paitahihasillaan, kuin kantaa semmoista takkia, joka ei mitään hyödytä, se on vaan tyhjänä painona, ja ainahan nututtoman mieli paremmin kääntyy uuteen takkiin, kun hänellä ei minkäänlaista ole. Joka siis on vanhat ennakkoluulot jättänyt, se on sangen taipuvainen uusiin ennakkoluuloihin. Ha, ha, ha! Sinäpä sen sanoit.
Päivän Sana
Muut Etsivät