Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Nyt vasta Sofia ojentautui, ja entisen nöyrän katseen sijaan nosti päänsä vihasen uhkamielisesti. Kovalla äänellä hän huusi: Pastori itse on ollut täällä ja minä olen syntini tunnustanut ja katunut ja olen jo ehtoollisellekin päästetty. Mutta mikä sinä oikein oletkaan uskolainen? Sanon vaan, että vaikka olisit tuhat kertaa ehtoollisella käynyt, ei se mitään tähän asiaan kuulu.
Kynttilän valo loisti vielä Severin äitin kamarista. Ja sieltä kuului virren veisua. Se oli hänestä vanhaa tuttua. Sillä hänen äitinsä oli siinä harras, erittäin näin pyhä ehtoisilla. Hän lähestyi akkunaa ja kuuli Marin kauniilla altti-äänellä säestävän äitiänsä: "Syntini minä tunnustan, Tiedät minun niitä katuvan." Severin kuulteli hetken aikaa.
Jos olisin sillä voinut kaikki syntini sovittaa, niin olisin kernaasti täällä neljäkymmentä vuorokautta vesileivällä elustanut. Joka aamu kello kahdeksan työnsi vartia aukosta sisään kaksi naulaa mustaa leipää; sitä sai syödä milloin halutti. Ainoastaan tupakkaa kaipasin. Monesti tavoittelin sitä aivan kuin hourauksessa ympäriltäni.
LEO. Hetkessä lähden, heittäen Edenini ihanan yrttitarhan, jossa kerran näin autuuteni. Olinhan onnellinen, mutta juuri onneni lähteestä kumpuili tuhoni ylös. Voi kielletty hedelmä, johon on kielletty katsomastakin! Mutta minä tein sen ja ihastuen katsahdin häneen, onneton, ja tämä oli syntini, jonka rangaistus nyt mun kauas karkoittaa. Ja minä riennän, lähden hänestä ainiaaksi ja tänä päivänä!
Sinäkin jo alat käydä vanhaksi, jonka vuoksi tarvitseisit saada hartaasti apua taloudellisissa toimissasi. Mutta nyt meidän pitää katsoa Martin naimisen perään, ett'ei hän toisi taloon niin mitätöintä ihmistä kuin viime kerralla, köyhää ja kivuloista. No, pian tuo toki kuoli ja niin pääsimme hänestä Jumala anna syntini anteeksi, paitsi pahat sanani.
"Mitä sinä ajattelet, Elsa?" vastasi äitini lempeästi. "Minun on todella liika myöhä ajatella pyhimyksen tilaa. Minä en voi milloinkaan toivoa enempää, kuin että Jumala suuresta laupendestaan kerta antaa minulle minun syntini anteeksi ja vastaan-ottaa minut niinkuin alhaisimman luoduista olennoistaan kalliin Poikansa vuoksi, joka kuoli ristinpuussa.
Ja sydämmen ahdistuksella ja levottomuudella minä tunnustin syntini Jumalalle ja huokasin itsekseni: "Herra, tee minut täst'edes vakavaksi ja rohkeaksi rukoukseen ja tunnustukseen!" Vielä katsahdimme muutamia kertoja Konstantinopoliin viimeisiksi jäähyväisiksi.
Ja minä olen saattanut iloita hänen onnettomuudestaan jumalattoman vihan villitsemänä. Pyhä neitsy Clery'ssä, oi armias rouva Embrun'issa, suokaa syntini anteeksi!" Hän oli ottanut päästään tunnetun huopahattunsa, joka oli pyhäin kuvilla koristettu.
Tietäkää, oli aika jolloin kaikki syntini, kaikki suruni, koko elämäntaisteluni toiveineen ja tappioineen olivat kokoontuneet yhdeksi ainoaksi kauheaksi taakaksi, joka painoi minua maahan. Mikä on silloin ihminen? Kaikki mikä elämässä on valoisata, kaikki mikä meitä kuitenkin pitää pystyssä tuntuu ikäänkuin poispuhalletulta ja toivoton pimeys valtaa sielun. Kenen luo silloin mennä?
Vaan roistoin, kerjäläisten kanssa Saat kurja piillä loukoissansa; Jos anteeks' saatkin taivahassa, Kirottu oot toki maalimassa. MARTTA. Rukoile armoa Jumalan! Häväisemästä lakkaa! VALENTIINI. Jos ruhjoa ruumiis haurahan Ma voisin, porttolan akka! Niin silloin mulla varma toivo oisi, Ett' anteeks taivas syntini soisi. MARGAREETA. Voi veikko! tuskaa helvetin! VALENTIINI. Ei talttune se kyynelin!
Päivän Sana
Muut Etsivät