Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Sitten sattuivat molemmat yhtä haavaa aitalle. "Tänne tuotiin sana Nordhoug'ista," sanoi Sæmund, "he tahtovat sinua ensi sunnuntaina sinne häihin." Ingrid loi työstään rukoilevan katseen häneen, samaten äiti. "Vai niin," vastasi Thorbjörn kuivasti; mutta sillä kertaa vei hän kaksi painavampaa säkkiä, mitkä löytää taisi. "Menetkö?" kysyi Sæmund synkeänä. "En." NELJ
"Te kuulette, Taavi!" sanoi nimismies. Taavi oli seisonut siinä synkeänä ja miettivänä, nyt kohautti hän olkapäitään ja lausui: "No oli minun seurassani toinen mies, mutta ei se Joppi ollut!" "Aha!" virkkoi Varmanen tarkistuen. "Miks'ette sitä heti sanonut?" "Koska en voinut uskoa, että minua oikein toden perään tässä pidetään murhamiehenä, niin en huolinnut niin tarkkaan kertoa", vastasi Taavi.
Vieraan tulo emäntää ilahutti siinä toivossa, että nyt syntyy tuvassa ainakin keskustelua, joka voi johtaa isännän mielen vähemmin huolenalaisiin asioihin. Sillä mikään ei ollut hänestä niin raskasta kuin se, että hänen miehensä synkeänä mietti ja tuijotteli. Valkolan Juhon astuessa tupaan havahti Hautalainen, nousi ylös, kutsui vieraan istumaan penkille ja toi tupakkalaatikon.
Niin synkeänä kuin meidän kaikkien edessä tulevaisuus häämöttääkin kuolemantuomio kummittelee varmaan useimpien mielessä , kohdistuu myötätuntomme ja toverillinen hellyytemme B:hen, jonka ympärille me ryhmitymme ikäänkuin suojellaksemme ja lämmittääksemme häntä.
Niin myös hiljaan päivän hohde sammui; Kuu, yön aurinkoinen loisti yksin, Valais käyvän tietä kirkonmaalle, Vanhuspa kun aitoksehen astui, Ristein keskell' ihmisjoukko seisoi, Synkeänä, äänetönnä ollen, Niinkun alahalla nukkuvaiset. Yksikään ei mennyt häntä vastaan, Yksikään ei häntä tervehtinyt, Lausunut ei ehkäs silmällänsä.
Synkeänä, kapinoiden velvollisuuksiansa vastaan ajoi hän kumppanilleen sanaakaan puhumatta. Mutta tämäpä katkaisi äänettömyyden: »Kuinka monta toimitusta herra nimismiehellä on tänä päivänä?» Viisihän niitä oli, kolme ulosmittausta ja kaksi huutokauppaa. »Sinne Siikalahden kyläänkö nyt ensimmäisenä ajetaan?» »Sinne.» Puhe ei tahtonut sujua.
Sitten hän huokasi ja sanoi: »Minä olen havainnut sen, ettei tässä itkulla pitkälle päästä... Saattanut se on luontokin kovettua.» Sitten hän jäi synkeänä katselemaan pitkin piipunvartta, silmät melkein ummessa.
Tiedä, Conon: Tämän miehen kuva kaunis on jo ammon Nuoren immen sydämmessä kapinoinnut, Kuluttaen hohteheena synkeänä; Sillä eihän Kilianin ulkohaamu, Eihän sana huuliltans, ei silmän isku Ole tähänasti juuri osoittanut Povessansa lemmen armotonta valtaa. CONON. Niin on miehen mieli; kovin suljettuna Muilta. Mutta että vallitsevat siellä Hyvät henget, sehän sydämmeni ijäks Onpi häneen kahlehtinut.
Yötä kuluu, yhä seisoo Anfortas korkeana synkeänä varjona kirkon perällä kuorinsa edessä, yhä seisovat neitsyet liikahtamattomina autiossa kirkossa. Nääntyvät hetket kuluvat, yhä on raskas liikahtamattomuuden siipi Graalin temppelin ylitse.
Ahkerasti olin lukenut; olin saanut monta kaunista todistusta ja kauniit arvosanat maisteritutkinnossa; sydämellisellä jäähyväis-puheella erosin sitten ystävistäni. Kotiini palasin synkeänä, vaikka oppineempana, kuin sieltä lähtiessäni olin; syynä siihen oli, että epätoivo ja alakuloisuus olivat kahtena viimeisenä vuonna juurtuneet rintaani.
Päivän Sana
Muut Etsivät