Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Nöyryyttä, todellista nöyryyttä on vain yhdessä, Hänessä, joka taisi antaa itsestänsä tuon ihmeellisen todistuksen: 'minä olen siveä ja nöyrä sydämestä'. Ainoastaan häneltä voi kova, kapinallinen sydämemme oppia nöyryyttä. Ja voit olla varma, että isä sitä Hänen koulussaan oppii.
He arvelevat siellä sodan olevan tulossa; ja jos Jumala olisi niin armollinen ja laittaisi sotaa, niin minun tavarastani maksettaisiin täysi hinta. St. Dunstan tehköön sydämemme kiitolliseksi, sillä hän oli meidän ammattilaisiamme.
Että kevät meille saapi, Niinkuin Vapaus vangitulle; Että Pohjan jäätehellä Sydämiä on virkistellä. Kudo uudet juhlaverhot Vesille ja maisemille; Nosta yöstä henkiin perhot Sulhoiks' kukka-kultasille; Sydämemme sopukoista Talven kolkot muistot poista! Kukkaselle.
Eikö meidän veremme virtaa kerkeämmin ja eikö meidän sydämemme syki vilkkaammin kuin vanhusten? En toki tuntenutkaan serkkuani hänen viime sanotuissa sanoissansa! Mutta onpa sinulla kauniita kukkia. Amalia. Anna anteeksi Kaarle, että äsken haastelin hyvin ajattelemattomasti; niin ei olisi minun pitänyt puhuman! Kaarle Olavi. Se on sinulle tuhannesti anteeksi annettu Amalia kulta!
Nyt on ensimmäinen käskyni, että Lauri vaikenee ja panee koreasti ma'ata; toiseksi käsken minä, että sydämemme lohdutukseksi jokainen meistä, paitsi Lauri, ottaa tinapullosta pienen naukin. Niin, saadaan tästä. LAURI. Mutta minäkö en saisi, minäkö? JUHANI. Sinä panet ma'ata. LAURI. Siihen on helvetissä kylläkin aikaa. JUHANI. Jumala tiesi, Lauri-kulta, missä ma'ataan vielä.
Ja Jumala tehköön tämän meidän kotimme niin valoisaksi ja lämpimäksi, että jo se todistaisi meidän sydämemme halun olevan kuulua Herran, meidän Jumalamme, ystäväpiiriin."
Hän oppi käsittämään, että helvetin kauheimmat tuskat ovat ne, jotka alkavat olevana hetkenä: lakkaamattomien tunnonvaivojen kalvaus, Jumalan tunto, hänen tutkivan katseensa tunto, jota emme voi paeta, ja joka tunkee sydämemme mustaan pilkkuun, jonka hän tietää ja me itse myöskin tiedämme, ja jota emme voi peittää eikä pyyhkiä pois.
Niissä tapaamme ihmisrakkauden ritareja, heikkojen ja sorrettujen vartioväkeä. He valvovat kalleintamme ja kärsivät aina ensi iskut. Levottomasta työstään kerran uupuneina ansaitsevat he mitä meillä on parasta: sydämemme ja kättemme kultaa. Jokainen uusi oksa, haara tai lehti kasvissa on uusi ajatus. Niitä ilmestyy sen mukaan kuin kasvi jatkaa elintehtäviään.
Kuolemani on lähellä; kaukana teistä kuolen rakkauden ikävääni." "Ystävä, sulje minut niin lujasti syleilyysi, että tässä syleilyssä meidän sydämemme särkyvät ja sielumme vapautuvat! Vie minut siihen Autuaitten Maahan, josta muinoin puhuit, maahan, josta ei kenkään palaa ja jossa suuret sävelniekat kaiuttavat loppumattomia säveliä. Vie minut sinne!" "Niin, ystävä, sinne vien sinut.
Ja jos jonakuna päivänä saamme tietää, ettei siinä olekaan mitään salaisuutta tai että tämä salaisuus on kauhea, niin silloin syntyy kenties muita velvollisuuksia, joilla ei vielä ole nimeäkään. Siihen asti sallikaamme sydämemme toistaa, jos se niin haluaa: "Tämä on surullista", mutta tyytyköön järkemme sanomaan samalla: "Näin se on."
Päivän Sana
Muut Etsivät