Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Kolmas sisar tosin vasta »tuntee kipuja», vasta voihkii ja »etsii asentoja» ... tiedättehän? Mutta mitäs te tietäisitte, terve ihminen! Näytättehän tekin terveeltä. Minä olenkin ainoa koko suvussa, minä olen pelastunut. Olette ehkä ajoissa ruvennut puutarhassa kaivelemaan? Kas teitä vaan, kun pilkkaatte! Mutta mitäpä jos todella olenkin ajoissa ruvennut kaivelemaan ja juuri siksi pelastunut?
Siitä huolimatta, tai osaksi juuri sen johdosta, hän kuitenkin tunsi itsensä tyytyväiseksi. Kaikki oli käynyt juuri niinkuin hän oli suunnitellut. Talo oli vihdoinkin velaton ja sen säilyminen suvussa taattu; poissa tuo raskas taakka, jonka painon hän oli tuntenut aina nuoruusvuosistaan saakka.
Veljeyden aate on yhtä suuressa määrin ja yhtä loistavasti kehittynyt molemmissa roduissa, paitsi yhdessä kohden, missä se toisessa rodussa ei ole saavuttanut enempää, kuin mitä se jo oli toteuttanut kimalaisten ahtaassa suvussa.
Mutta kun on jokin sielu, joka kokemuksien kentältä korjaa elon aittaansa, silloin on olemassa jatkuvan kehityksen mahdollisuus. Paljas fyysillinen perinnäisyys ei jaksa esim. taata neron säilymistä luovia neroja on harvoin monta samassa suvussa, mutta jälleensyntyminen sen takaa. Kun ihmissielu on kehityksessään saavuttanut neron asteen, hän neronsa säilyttää ja siitä nousee.
Hän sai säilyttää sukunsa perinnäiset tuntomerkit, omintakeisuutensa, estyi siten häviämästä lajien kirjavuuteen ja säilytti sukunsa elämää vaistomaisesti, sitä tajuamatta, mutta itsepintaisesti, kuten luonto säilyttää ominaisuuksiansa, neekeri nahkaansa ja mustalainen luontoansa. Sillä suvussa oli paljon tervettä omintakeisuutta, persoonallisuutta.
Mutta pian tointui hän taas ja lankesi samassa kuninkaan jalkain juureen, pyytäen armoa. Kuningas nosti hänet ylös, kiittäen häntä siitä ilosta, jota ruhtinaat harvoin saavat, että tuntemattomana kuulla olevansa alamaisiltansa rakastettu. Kalliin kulta-toosan kuvinensa lahjotti hän rouvalle muistoksi. Se käy vielä perintönä Idmannin suvussa. Pidot kuninkaan kunniaksi.
Suuri Egmont, eläköön, eläköön, eläköön! JETTER. Kunpa meidän olis' suotu saada hänet hallitsijaksi tämän Margareeta Parmalattaren sijaan! SOEST. Elä sano niin! Totuus ennen kaikkea! Min' en kärsi Margareetaa moitittavan. Nyt on minun vuoroni. Eläköön armollinen rouva! KAIKKI. Eläköön! SOEST. ihan totta! Erinomaisia naisia on siinä suvussa. Eläköön hallitsijatar!
Tais hallituksen taidon della Pressa ja suvussa jo Galigajon oli kultainen kahva sekä miekankannin. Jo suuri pylväs oli Kärpän, suuret Sacchettit, Giuochit, Gallit ja Fifantit, Baruccit, häpeilevät Chiaramontesit. Puu, josta polveutui Calfuccit, oli jo suuri, ja jo Arriguccit, Sizit valitut oli neuvos-istuimille. Oi, millaisina heidät näin, nyt syöstyt vuoks ylpeytensä!
Ja tavallaan tosissaan hän jatkoi, kehui: »Koko tässä minun suvussa on yleensäkin ollut niin lujapäistä miestä, että suvussa ei ole vielä ilmaantunut ainoatakaan liika viisasta... Varsinkin isän isällä kuuluu olleen päärattaat niin kovaa tekoa, ja niin tarkalleen justierattu, jotta sekunnin päälle olisi osannut passata.» Ja Anna-Liisan mieli taipui ja taipui.
Vanhus otti esille heti muutamia papereita pulpetistansa. Tämä on kopia itse testamentista, joka sisältää tuon tavallisen, eli että Valdemarsborg pitää säilytettämän Olivesköldin suvussa ja lankeeman pojalle isän jälkeen kuitenkin, lapseksi-otto ei kelpaa sekä että kartanoa ei koskaan peritä naispuoliselta haaralta eikä heidän perillisiltänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät