Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Hän antaa purkaa surkean palmikkosaparonsa ja hajoittaa harmahtavan tukkansa ja kääntää turkkinsa nurin ja rupee möröksi, jota lapsi suvaitsee pelätä; tai hän antaa kaataa itsensä, hyppiä vinossa, köyryisessä selässään, potkiakin itseään, ja on itkevinään, että koskee niinkuin ehkä saattaa tehdäkin jotta potkijan olisi hauska nauraa.
"Siina on minulle palkintoa kyllin", vastasi maurilainen, pannen käsivartensa rinnalleen ristiin ja seisoen samalla nöyrässä ja arvollisessa asemassa, "että niin suuri kuningas kuin Melek Ric näin suvaitsee palveliastaan lausua.
Uljas soturi näytti hämmästyvän kuninkaan sanoista. Hän ei näyttänyt oikein tyytyväiseltä. Vihdoin sanoi hän ikäänkun epäröiden: "Luuloni on, jos Teidän Majesteettinne suvaitsee minun, rukoukseni ohessa ujoilematta sanoa ajatukseni, että nuori neiti Heleena ei tule menestymään Teidän Majesteettinne hoviherrain ja ylhäisen nuorison loistoisassa seurassa.
Jos lanko suvaitsee, niin on hyvä ja pitää sen todisteena siitä ilosta, joka valtasi mieleni, nähdessäni sinut jälleen. Herra tukkukauppiaalla kuuluu olevan viisitoista laivaa merellä? Job. Onko minulla viisitoista laivaa? Sepä kummallista! Kyllä minulla nyt on tuuli purjeissa, sen kyllä huomaan, mutta laivoja, niitä en ole koskaan vielä huomannut. Herra.
Liina oli tosiaan runsaasti kirjailtu, ja sen yhdessä nurkassa näkyi ruunu ja vaakuna. Aramis punastui vahvasti ja paremmin tempasi kuin otti vastaan liinan gaskonjalaisen kädestä. Ahaa, huudahti henkivartija, väitätkö vieläkin, varovainen Aramis, että olet huonoissa kirjoissa rouva de Bois-Tracy'n tykönä, vaikka tuo viehättävä nainen suvaitsee lainata sinulle nenäliinojansa!
Jussac'in, joka on kuningaskuntamme ensimäisiä miekkamiehiä! Niin, armollisin herra, hän on nyt löytänyt mestarinsa. Minä tahdon nähdä tuon nuorukaisen, Tréville, minä tahdon hänet nähdä ja jos jotakin on tehtävissä, niin tuumikaamme. Milloin Teidän Majesteettinne suvaitsee ottaa hänet puheillensa? Huomenna kello kaksitoista, Tréville. Tuonko minä hänet yksinään?
Kansa pitää silloin tilaansa jotenkin luonnollisena ja tavallisena ja he kiittävät yhtävähän tuota hyvää isäntää, kuin ihmiset kiittävät tuota hyvää Jumalaa sen edestä kuin hän antoi. Jumala ei anna vaski-rumpuilla eikä torvilla ilmoittaa, että hän suvaitsee antaa jyviä ja siemeniä, vaan antaa ne aivan hiljaisesti kasvaa tähässä ja harvat häntä kiittävät.
Minä näen sen liian selvästi, että voisin sitä salata itseltäni. Se on pimeätä, mutta se on niin. Koko minun vihani syntyy siitä, että hän on minun aikeitteni tiellä. Ja siis ei minua häiritse mikään muu kuin minun omat aikeeni. Mutta enkö minä ole ihminen niinkuin muut! Eikö minulla saakaan olla omia halujani ja toiveitani! Siksikö vaan, että Lyydi suvaitsee olla niitä vastaan!
Meidän rouvalla on useinkin nuhaa, vaikka hän sitä suvaitsee kutsua snuuvaksi. HOFFMANN. Nuhalla ja nuhakuumeella on suuri eroitua. KATI VIRTANEN. Tuleekos nenäänkin sitte kuume? HOFFMANN. Ompas sekin kysymys. Minä luulen että sinun nenässäsi on kuume... KATI VIRTANEN. Eipä olekkaan. HOFFMANN. Miksi sitte kyselet senlaisia tuhmuuksia? Oletko sinä koulua käynyt? Tuskin.
He olisivat kenties vielä paljon toisilleen puhuneet, vaan nyt tuli majuri kiireesti heidän luoksensa. «Oletko sinä riivattu, Klaus, kun et tanssi? Kaikki nuoret herrat rupeevat jo hätäilemään«. Klaus nousi. «Jos Maria suvaitsee niin muuten en tanssi«. «Kuulithan itse, mitä Maria vastasi kreiville« sanoi majuri, mutta tuskin hän sai sanansa sanotuksi. Hän hämmästyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät