Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025


"Ei ... ei, se on selvää, ett'ei isää vihitä semmoisen. "Minä julistan, sanoin minä raivossani, sinut, Frans Olivesköld, hyväntekijäni ainoan pojan konnaksi, joka siten saattaa kavaltaa tytön luottamusta, jos kohta hän onkin ollut niin heikko että... "Hyvät herrat, te kuulette, mitä serkkuni suvaitsee lausua sanoi Frans; me muistanemme sen.

Toivon, että hänen armonsa suvaitsee ajatella mitä parahinta minusta, vaikka en voikaan nyt kiitollisuuttani osottaa. Ja sano hänelle minun puolestani, että katson mitä suurimmaksi onnettomuudekseni, etten voi tehdä mieliksi näin kunnianarvoiselle ylimykselle. Servilius hyvä, tahdotko osoittaa minulle sen verran ystävyyttä, että kerrot hänelle minun omat sanani? SERVILIUS. Kyllä, herra, sen teen.

"Vaikeata on niidenkin, jotka toivovat teille hyvää, ajatella, että te, ystävä kapteeni suokaa anteeksi everstiluutnantti tahdoin sanoa, vaikka tämä nimitys on niin uusi, että se joskus suvaitsee unohtua mielestäni! niin että tämä asia, ystävä everstiluutnantti, niin kovasti on koskenut teihin, että se näyttää olevan elämänne varsinainen päämäärä.

Jos isäni suvaitsee, vastasi poika, astun kernaammin veneeseen, jossa on vähemmän koristuksia, mutta luotettavammat laudat. Olen matkustanut siksi paljon merellä, etten uskalla antautua kukkasten varaan. Tule Louise! Ja hän ojensi sisarelleen kätensä astuakseen vieressä olevaan suurempaan purteen, toisten uskoessa henkensä Delfinin epäiltäväin lautojen varaan.

Jos mamselli suvaitsee, virkkoi vieras, nousten sohvalta, niin katselen pikku herrasväkeä vähän lähempää. Olkaa hyvä, olkaa kaikella muotoa niin hyvä, myönsi opettajatar, seuraten vierastaan pikku herrasväen luo.

La Rochelle'n piiritys on tulossa, armollinen herra; minä palvelen silloin Teidän ylhäisyytenne katsannon alaisena, ja jos minulla on onni käyttäytyä tässä piirityksessä semmoisella tavalla että ansaitsen Teidän armollista huomiotanne puoleeni, niin sitten! sitten on minulla ainakin joku urostyö tehtynä, jonka turvin saatan pyrkiä siihen suojelukseen, millä Teidän ylhäisyytenne nyt suvaitsee minua kunnioittaa.

TARJOILIJANEITI. Ja jos maisteri suvaitsee jotakin tarvita, niin maisteri soittaa vain kellon päälle. HURMERINTA. Kun sai puolimarkkasen, niin muuttui toiseksi ihmiseksi. HILLERI. Toisille pitää olla kerrassaan markka, ennenkuin muuttuvat toisiksi ihmisiksi, jotkut eivät muutu markalla eikä millään. HURMERINTA. No! Hillerin ei siis tarvitse nyt mennäkään sille asialle, koska näin kävi.

KALLE. Ei mitään ei mitään. Enhän minä voi mitään sanoa. PUMMI. Hassu mies! SILTAVOUTI. Niinkuin herra vallesmanni ja ritari suvaitsee sanoa. PUMMI. No kas niin, nyt kaappi on sinetissä. Ja sitten menemme makasiinia inventeeraamaan. Missä on makasiinin avain? KALLE. Se riippuu tuolla seinällä. Minä tulen heti perästä. PUMMI. Hyvä! Siltavouti seuraa! NELJ

Ja niin oli hän kuin kahden tulen välissä. Vaan sattumalta sai hän korviinsa kerran kuiskeita, joitten ytimenä oli: Ei ole Elsa oppinut vieläkään, että ylpeys on lankeemuksen edellä. Jos kunnia on mennytkin, niin onpa koreus jälellä. Viion leski suvaitsee, sillä hänenkin on hyvä elää. Ei tarvitse juosta nyt kerjuulla, kun on tyttären käsi herrain taskussa.

Suomi kyllä suvaitsee paremmin uudissanojen tekoa, mutta tahtoo niitä tarkasti säännöllisiksi. On niitä vi'akkaita johtosanoja Latinalaisiltakin tehty. Sanotaanhan Vesilahdellakin: tuleevat, sanoovat, niinkuin sanoovat Valkealassakin ja muu'alla Kymen tienoilla, joissa Hämeen puhe jo alkaa.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät