Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Ellen oli jokapäiväishuoneessa, jossa hän oli sytyttänyt valkean ja tarkasti nyt tili-kirjoja meijerinhoitajan kanssa. Kun olivat kahden kesken sanoi Henrik levottomasti: Minä en voi jäädä tänne. Meistä puhutaan! Ellen oli tyynesti pannut pois tilikirjansa paikoilleen. Sen tiedän kyllä! vastasi hän. Sinä tiedät sen? kysyi Henrik kummastellen. Tietysti. Kyllä he avaavat suutansa tarpeeksi.
Ensin Vrou, joka tarkasti oli kuunnellut, puuttui puheesen, kuullessaan että vielä oli jäljellä toivonsäde saada karja takaisin, ja ahdisti miestään ottamaan poikansa neuvon korviinsa sekä pelastamaan heidän omaisuutensa; Loviisa ja Elisabet, vaikka kunnioitus esti heidät suutansa avaamasta, liittyivät äitiinsä äänettömillä, mutta selvillä rukouksillaan.
"Oi täti!" huudahti Fede närkästyen, "kuinka voitte noin puhua?" "Fede herttaiseni", vastasi hän, "kummallista on todellakin, että täti raukkasi, vaikka hän on leski, ei saa suutansa avata, sinun keskeyttämättä häntä tuolla kiivaalla tavallasi ja nyt vielä herra Bellin kuullen, joka on oikea tohtori."
"Olen varsin läheinenkin sukulainen hänelle," vastasin minä; "minä olen Hugh Raybrockin vanhin poika." En voinut nähdä miltä hänen silmänsä näyttivät, sillä hänellä oli, kuten jo mainitsin, siniset silmälasit silmillä, mutta hän väänsi suutansa hyvin ilkeästi kun minä hänelle vastasin. "Teidän isänne teki petollisen konkurssin, eikö niin?" oli superkargon toinen kysymys.
"Ja sillä lailla", sanoi Ola, maiskuttaen suutansa ja levittäen peukalon päällä voita leipävuolulle, "pääsi rouva kaikesta vaivasta, ja emännyydestä myös". "Ei saa potkia tutkainta vastaan!" kuului Torbjörgin hiljainen vastaus.
Mutta sisälliseltä ihmiseltään hän oli kuin kirjotukseton kivipatsas. Saattoi kulua päiviä, jolloin hän ei avannut kertaakaan suutansa; toisinaan sieltä taas tuli kummallisia kompia ja sutkauksia, joista ei useimmiten tiennyt olivatko ne hullun vai viisaan puheita, mutta jotka saattoivat joskus olla hyvinkin myrkyllisiä.
Sinä olet lapsi, etkä siis ymmärrä mitään, sanoi mies, mutistaen suutansa vähän, mutta ei kuitenkaan nauranut. Tiedätkö mikä se vanha mummo on sinulle, joka siellä sisällä huoneessa sairastaa? Tiedän kyllä, sanoin minä, hän on minun äitini äiti. Niin poikaseni, mutta tiedätkö mikä hän on minulle? Sitä en tiedä.
»Et suinkaan sinä enää vihaa minua niistä vanhoista?» kysyi Janne pannen suutansa hymyyn. Esa pääsi kuin jostain tuskasta, sillä hän oli epäillyt toisen alkavan siitä, että hänestä oli tullut *nimismiehen renki*... Sitä ei hän kärsisi! Mutta nyt hän iloisesti ja avomielisesti nauraen vastasi: »Siitäkö, että te minua hätyytitte siitä hevos-ajosta ja annoitte minulle selkään niissä Valeen häissä?»
Täällä on niin monta jotka ovat viluissaan ja nälissään, mutta rikas kreivi istuu vain sisällä samettitakissaan ja sukii suutansa paistilla ja espanjan viinillä. Alas neuvosherrat! Alas Horn! Rauhaa ja leipää! Alas kaikki petturit! Eläköön kuningas! Eläköön! Ja samassa alkoivat ensimmäiset kivet lennellä kreivin ikkunaruutuja vasten, mutta aluksi meni vain yksi kulmaikkuna rikki.
"No", vastasi Mr. Waterbrook, vetäen suutansa suppuun ja leikitellen kellonvitjojensa kanssa tyytyväisellä, varakkaalla tavalla. "Minä sanoisin, että hän on yksi niistä ihmisistä, jotka estävät omaa valoaan loistamasta. Niin, minä sanoisin, ettei hän koskaan esimerkiksi olisi viiden sadan punnan arvoinen. Eräs ammatti-kumppani kiitti häntä minulle. Oh niin. Niin.
Päivän Sana
Muut Etsivät